Haikuja idioottivammasille

Suomi sai rauhan
Nobelin, ja yöllä me
taas riitelimme.

Hautuumaan ohi
kuljen kavereiden luo
hohtokeilaamaan.

Hievahtamatta
kissa katsoo minuun kuin
karvainen veistos.

Kukkalaastari
sormessa kuvaan syksyn
yltyvää tuulta.

Hoitoaineessa
hunajaa, alakulo
jälleen voitettu.

Aurinkolipan
takaa kuuntelen syksyn
ambulanssia.

Puhuin kanssasi
enkä huomannut että
Radio Dei soi.

Passikuvassa
näytän krapulaiselta.
No, mitä siitä.

Keilahallille
kävellessä täysikuu
tahtoo sormeni.

[432]