Haikuja mitäs sitä muutakaan

Juustosämpylä
kierähtää avainnippuun.
Yhä kotona.

Leivänpaahtimen
singahdus hiljaisuuden
rikkoo aamulla.

Tasku tärisee.
Sinähän se siellä vaan.
Asiaa olisi.

Mitäs tarjosit
aina vaan sitä samaa
ja yhtä pizzaa.

Vaaleanpunainen
lumihiutale minun
silmään laskeutui.

kaikki se nainen
se koko ulottuvuus
perhonen, Kap Horn

minulta salaa
kaula johon sukelsin
muurattiin umpeen

Iiriksissäsi
Sikstuksen kappeleita
Potenssiin neljä

pää vatsallasi
kevään liukuportaissa
valui sydämeen

Erotan hänen
itkevän kuin teepussi.
Junani lähtee.

viiltävä kylmä
hyisen jähmeä viileys
viimaava kohme

joka aivoistaan
käsin lähelläsi on
kuuluu jumaliin
itsestään saapuilevin
sormin sinuun koskettaa

minä olen se
sydän joka niin kauan
paljon kaivannut
johon kuljit päivänä
jolloin maailma suli

Rakkauden kyyhky
väisteli kaikki luodit,
sukeutui meihin.

Silhuettisi
tajuntani aavisti.
Nyt siinä istut.

Joka keväistä
ei rakkauden idolin
julistus ole.

Sydämeltäni
saat oleskeluluvan
kesästä kesiin.

Janoan tehdä
haikuja avarista
maisemistasi.

Ja siinä koen
sinun pään ympärillä
ylvään maailman.

Tänä iltana
hellyyteni taifuuni
sinut uudistaa.

sitruunan liha
virvoittavan naurusi
arkkitehtuuri

uljaan naurusi
säkenöivät lihakset
greipin aortta

rannalla ranka
turkoosi villapaita
siihen laskeudun

tuuli hyväilee
poskillasi vilvoitun
aallot läiskehtii

hiukset huiskehtii
neuletakin lattiaan
kaappaa varpaita

kyyneleen pilke
parkuu parahtamistaan
silmäkulmassa

ainoastaan vain
suvereeni napasi
mieltäni kieppuu

Niin tahdon minä
sinut rakkaudettaa kuin
maiseman sade.