Haikuja tältä ja viime viikolta

Hedelmäliha
lasin pohjalla mieleen
sinut palauttaa.

Suurta luksusta,
ajatukset kehräävät
aivon pankolla.

Lusikan tungit
kahviini yllättäen.
Mietin eroja.

Olet semmoinen
joka saa sanomaan ah.
Tuntuu paljolta.

Leijani onkin
liian monimutkainen.
Päästä naruista.

Voiko välittää
itsestään? Tätä tuumin
matkan luoksesi.

Heittelen noppaa
muurahaisten keskellä.
En tiedä miksi.

Yksi jumalan
huippupiirre: rahalla
ostamattomuus.

Kondomikääreen
repale saattaa näyttää
eteen ja taakse.

Kumarrun hiukan
linja-auton istuimen
nojan alitse,
erotan naisen niskan
ihoa murun verran .

Bussipysäkin
siimeksessä graffiti
kuin haikun alku.

Että olisi
ihminen näyttää kaikki
mihin kyetä.

Varmaan yleistä
kostaa toiselle jotain
mistä ei tiedä.

Rakastan olla
sateisen aamun ainut
vain t-paidassa.

Lokit liukuvat
kuin unohdus kostean
terassin pintaa.

Nyt riittäisi jo
maailma sellaisenaan.
Jotenkin vaan päin.

Torin keskellä
huomioni kiinnittää
vain Geisha-kääre.

Mietin runoutta,
kierrän lammen kuvetta.
Vyö katsoo vettä.

Pieni laituri.
Ei koskaan yhtä pieni
järvi sen alla.

Monesti otan
menestyäkseni, en
voi sille mitään.

Taskulamppujen
keilat heilahtelevat
kun runo päättyy.

Elokuvissa
terapeutiltakin voi
löytyä sydän.

Kuravetesi
ennen, jälkeen; samppanjaa
- saatanan kusta.

Mietin erästä elokuvaa. Jos odottaa 4 tähden elokuvaa, ja se onkin 3 tähden, se tuntuu 2 tähden elokuvalta. Sama on suhteissa, kun kaikki on ohi. Ensin toista on hehkuttanut sydämessään vaikka miten, sitten kun tajuaa millainen se onkin, niin kompensaationa, tiedostamattaan, alkaa esim inhota sitä. Näin homma tasoittuu.

Suihkussa mietin tuota, kuten edellistäkin haikua. Siinä mietin myös elokuvaa. Tavallisia ihmisiä. Mietin myös Good Will Huntingia. Näissä on harvinaisen hyvät terapeutit.

Taskulamppu-haiku kertoo siitä kun mietin bussissa, kun näin 2 tyttöä (tuskin paljoa yli 16 ainakaan) ajelemassa skootterilla. En päässyt 5 tavua pitemmälle. Monesti haiku tulee itsestään 17 tavuun, joskus 2 ekaa riviä itsestään, sitten pitää keksiä vielä 5 tavua jostain. Sitten sovittelet eri sanoja runon loppuun. Ja ne antavat valokeilansa runon alulle, ja runon alku niille sanoille. Pitää katsoa molempiin suuntiin, katsoa käykö se. Valitut sanat vaikuttavat taakse päin. Edellä olevat sanat vaikuttavat jäljessä tuleviin. Mietin myös että runon lukeminen on kuin olisi kellarissa taskulampun kanssa, etsii ulospääsyä, tai etsii mitä siellä kellarissa edes on. Ja samoin runon tekijä etsii runon lukijaa. Toisaalta ajattelin myös että tuo haiku kertoo ihmisen (etenkin runoilijan) kuolemasta. Jälkeen päin hänen elämäänsä tutkitaan ja ronkitaan. Tai nostetaan hetkeksi valokeilaan. Jne jne. Paljon muutakin ajattelin.

Monesti otan -haiku tuli siitä kun sanomalehdessä oli joku jännä lauserakenne tyyliin "Koiranruokaputiikki ei ole ottanut menestyäkseen". Jos sanotaan että "ei menesty" niin ei tiedä tarkoitetaanko nykyhetkeä, nykyhetkeä+tulevaa, nykyhetkeä+edellistä 2 vuotta, vai mitä. Mutta "ei ole ottanut menestyäkseen" eikös tarkoitakin kaikkea alkuhetkestä nykyhetkeen. Istuin bussipysäkillä vartin miettien miten saisin lisämerkityksen tuohon sanontaan. Nythän tuon voi lukea myös niin että "otan alkoholia jotta menestyisin naisten parissa paremmin, en mahda sille mitään että näin vaan pitää tehdä" tms.

Pieni laituri kertoo siitä että haiku on pieni, kuten laituritkin, mutta järvi on iso. Ensin meinasin tehdä jotenkin että "Pieni laituri/ voi olla lähtöpiste/ Antarktikselle". Kuka sitten haluaa lähteä uimaan ja sukeltelemaan ja syventymään ja uppoamaan siihen mitä siinä järvessä on.

Mietin runoutta.. Siinä vesi tarkoittaako sadetta, lammen pintaa, kyyneliä. Siitä haikusta voisin jauhaa vaikka tunnin putkeen mutta en nyt kehtaa.

Geisha-kääre-haiku.. Laskin pyöriä Anttilan seinällä, koska halusin selvittää miten iso osa pyöristä on Jopoja. 89:äs oli. Vaaleanpunainen. Otin kuvan. Sen takapyörän alla oli lottokuponki (siis se mikä täytetään, ei se kuitti). Eikös ne ruudukot ole vaaleanpunaisia..? No torin keskellä satuin sitten huomaamaan Geisha-kääreen. Sekin siis vaaleanpunainen. Paljon siis mukavia sattumia. Toisaalta ei haikussa ole mitään polkupyöristä tai tilastoista tai lotoista. Mutta se oli mukava hetki. Pyörästä on kuva ja suklaakääreestä haiku.

No, tossa jotain tulkintoja ja taustatietoja.

[277]
{123}