Jouluale

Ihmiset pyörivät liikkeessä. Heillä on tietty määrä rahaa mukana. He miettivät ostaako vielä tämä tuote joka on 80% alennuksessa, vai tuo joka on 85% alennuksessa. Jälkimmäiselle ei ole niin paljon käyttöä, mutta prosentit ovat isommat. Ja sellaisia tuotteita ei niin monella ole. Saatettaisiin alkaa pitää kavereiden silmissä parempana ihmisenä.

Yhtäkkiä miesäänen kuulutus keskeyttää hälinän. Tai ei yhtäkkiä, mutta sen kohdalla kun sanat ovat näin: TOISTAN, jokainen asiakas saa ottaa ilmaiseksi tavaraa niin paljon kuin haluaa, ja kärrejä saa myös ottaa, tämä erikoisjättitarjous on voimassa seuraavan tunnin ajan!

Epäusko valtaa ihmiset. He katselevat ympärilleen ja miettivät että aprillihan on keväällä vasta. Mutta myyjät alkavat lappaa ilmaisia suklaapaketteja ihmisten syleihin ja kärreihin, jotka jo muutenkin pursuilevat tavarasta. Kai se sitten totta on. Ihmiset juoksevat kisaa kärrien luokse ja ne joilla on jo kärri viskovat sinne kaikkea lähellä olevaa tavaraa paljon katsomatta mitä se edes on. Jossain vaiheessa tuovat Matin ja Tepon cd-kokoelmat ja valkaisemattomat vessapaperit pois ja vaihtavat musiikkiin joka edes jotenkin heitä kiinnostaa, tai naistenlehtiin. Jossain vaiheessa heittävät vaan tavarat joita eivät haluakaan lattiaan ja rynnivät ylitse. Jossain vaiheessa vähän kaikkea tavaraa on lattialla tulvillaan ja ihmiset penkovat sieltä vielä jotain villeinä tursuileviin kärreihinsä.

Nyrkkitappeluja syntyy viimeisistä sixpackeistä ja hajuvesistä. Joku ihminen katselee tätä kaikkea sekamelskaa pysähtyneenä ja miettii että olisi kai parempi lähteä ilmaisine ostoksineen pois. Vauvat rääkyy takana kun joku ihminen työntää ostoskärriään tavararykelmiä väistellen. Hulabaloo olisi liian positiivinen sana kuvaamaan tapahtumaa. Sota olisi edes jotenkin lähellä. Mutta joku ihminen ei mieti sanoja, työntää vaan ostoskärrinsä vihdoin tuulikaapista ulos ja kadulle. Aurinko on jo laskemaisillaan ja värjää kaupungin lounaiskulmaa persikkaisilla sävyillään. Jonkun ihmisen käsineet unohtuivat kauppaan mutta hän ei uskalla lähteä etsiskelemään niitä. Ja onhan hänellä uusia muutamat erilaiset mukana. Joku ihminen alkaa työntää kärriään torin yli. Kolinaa ja kilinää renkaiden osuessa kivien rakoihin ja koloihin ja kulmiin ja ihan siihen päällekin. Purkautuneista pusseista liruu kovia irtokarkkeja kärrin ritilöiden välistä. Pulut tepastelevat ja yrittävät nokkia mutta nokka ei käy, yrittävät hotkaista kokonaisina ja tukehtuvat ja kellistyvät henkeään haukkoen millimetrin korkuiseen tuoreehkoon lumeen jossa jo vähän askelten jälkiä.

Joku ihminen työntää kärriä koittaen pitää yli äyräiden pursuilehtivia tavaroita edes jotenkin mukana. Hän alkaa jo olla torin keskivaiheilla. Hänen takanaan vyöryy muiden ihmisten kärrejä, nekin vain jotenkin koossa pysyen. Jokainen työntämässä saalistaan kohti kotipesää. Joku ihminen alkaa vihdoin havahtua ettei hän löytänyt sitä mitä halusi, oikeastaan. Ettei laavalamppu tai sykemittari tai höyrymoppi toisi hänelle sitä mitä hän haluaa. Ja mitä hyötyä pussilakanasetistäkään siihen olisi. Rahaa ei palanut lainkaan, ostoskärreissä on vaikka mitä tavaraa huikeassa läjässä, kaiken pitäisi olla hyvin, muttei olekaan.

Tyhjyys valtaa jonkun ihmisen mielen ja hän valahtaa torikiveykseen irtokarkkien keskelle itkemään. Kärrit jatkavat liikettään alamäkeen hitaasti, vähitellen vähemmän hitaasti. Joku ihminen ei huomaa kärrien loittonemista, vaan niiskuttaa farkkujensa polvet täyteen räkää ja kyynelpisaria. Ostoskärrit käyvät ylittämään suojatietä, juuri samalla hetkellä bussikuski luulee niitä lasten vaunuiksi ja väistää, jotenkin tyhmästi ei sille puolelle missä on tori vaan sille missä on pizzerian terassi. Bussilastillinen cheerleadereita rysähtää pizzerian ikkunasta sisään. Joku ihminen ei huomaa tätä 50 metrin päästä. Hän on niin uppoutunut tyhjään oloonsa. Niin uppoutunut hän tyhjään oloonsa on.

Kestää kauan ennen kuin tämä joku ihmisemme huomaa mitään ja vähitellen ponnistaa pois 2mm korkean tuoreen lumen keskeltä. Hän ei tiedä mitä on tapahtunut, eikä välitä, joka puolella on poliisiautoja ja ambulansseja ja muita värikkäitä autoja. Joku ihminen kävelee kotiinsa. Lepäämään peiton alla ja unelmoimaan keväästä.