Juhannuksen haikuja

Alakerrassa
eksyneet kahvinporot
hissin edessä.

On juhannus ja
terälehti leijahtaa
olutkorkille.

Arvostan häntä,
vesisukset, delfiini
pohkeen kupeessa.

Hehkeä nainen,
pinkit pelastusliivit,
odottaa lasta.

Katselen kukkiin.
Metalli jylyilehtii.
Odotan lihaa.

Kyynärpäältäni
yllätän hämähäkin,
puhallan vittuun.

Haarukan terät
katkeilevat kilpaa kuin
kevään jääpuikot.

Aivastan kukkiin.
Onko se silloin sitä
että varisee.

Itikka törmää
kahvinkeittimen kylkeen.
Ei hievahdakaan.

Samanlainen kuin
katua hakkaava sää,
ei mene läpi.

Maataan patjoilla,
naisista uniskellaan.
Ei nousta vielä.

Puuro putputtaa.
Kahvi porisee, tuoksuu.
On uusi päivä.

Koivuinen suhu.
Helkkävä tuulikello.
Mikro humisee.

Luomissa leijuu,
laama, puukot, karmiini,
ultramariini.

Tupsujen varjot
räsymaton raidoilla
varpaisiin hiplaa.

Möreät äänet,
yllä aurinko joka
kaiken lämmittää.

[207 haikua]