Kaksi runoa

LOITOLLA SINUTTA (15.3)

Olen ollut niin sinua ilman.
Olen ollut niin sinua vailla.
Minulla on ollut niin vajaus sinusta.
Minulla on ollut niin puute sinua.
Olen sinua niin kaivannut.
Olen sinua niin ikävöinyt.
Vuoksesi niin haikea olen ollut.
Sinun tähden niin kaihoisa olen ollut.
Niin etäällä olet ollut, sinä minusta.
Ja niin kaukana olet ollut, minusta sinä.
Olet niin muualla ollut kuin minä.
Olen niin toisaalla ollut kuin sinä.
Et vieressäni niin ole ollut.
Et lähelläni niin ole ollut.
Etkä niin ole edessäni ollut.
Etkä niin ole silmissäni ollut.
Et minua koskenut ole niin.
Et minuun koskenut ole niin.
Niin et sylissäni ole ollut.
Niin et käsissäni ole ollut.
Sinua halunnut niin olen.
Sinua tarvinnut niin olen.
Ajatellut sinua niin olen.
Miettinyt sinua niin olen.
Kun tietäisitkin miten, kuinka,
jos arvaisitkin millä lailla, millä tavalla,
jos osaisitkin arvata millä kaikilla tavoilla.
Niin paljon, niin suuresti, niinkin laajasti,
niin täydesti, niin kokonaan,
niin sinua, niin minua,
sinua, sinua niin.

NÄLKÄ (3.5)

Ajattelin tänään sinun maksaa ja sinun munuaisia.
Ajattelin tänään sinun mahaa ja pernaa ja keuhkoja.
Ajattelin tänään ilmaa ja happea joka käy lävitsesi.
Ajattelin tänään sinun verta joka kiertämistään kiertää sinua
ja se sai kyynelen tipahtamaan kahvikuppiini.
Ja kun ajattelin minun tuli nälkä sinun olkapäitä
ja niiden ihoa, ja sen alla olevia lihaksia ja jänteitä.
Ja minä ajattelin minkä kaltaiset sinun luut siellä ovat
ja miltä niistä tänään on tuntunut.
Minä ajattelin selkääsi ja koko sen pinta-alaa
ja kaikkea sen olemusta ja sävyä.
Minä ajattelin tänään sinun korviasi, kokonaisuutta mihin
ne kaksi niin lujasti kiinnittyneitä minä ajattelin.
Minä ajattelin kaikenlaista sinussa.
Ajattelin kantapäitäsi, minkälaiset ne ovat, että ne ovat,
ja missä kaikissa valoissa voisin ne nähdä,
millaisilla ruohoilla, millaisilla hiekoilla,
ajattelin varpaitasi, kynsiä niissä,
jokaista sinun varvastasi erikseen,
mitä olisi koskettaa niitä,
nähdä laineiden lipuvan niiden halki,
kesän heijastuksen väreilevän yllänsä,
miltä maistuisivat saunan jälkeen,
sinun varpaasi, kyllä, sellaistakin minä tänään ajattelin.
Ajattelin tänään sinua, vaikka miltä kantilta ja kohdalta,
kaipasin sinua niin paljon, niin iso tahto kyti minussa,
ja polte, pystyin vain ajattelemaan,
ja niin paljon tänään ajattelinkin,
ja yhä ajattelen,
silmäripsiesi suunnatonta lämpöä,
hymysi suurenmoista suuntaa,
johon haluan
upota