Kesänstarttiviikonlopun haikuja

nostellaan rahaa
vessapaperipinot
töllöttää selkiin

kannan kuin vauvaa
Alkon kassia ettei
rivat paukkuisi

oksettaa tietää
jäävuoren huipun pieni
tippa itkuni

nenäni räässä
Sylvia Saint älisee
ihan märkänä

toinen yö kesää
ja tähän tyhjyyteeni
melkein tukehdun

ketkähän kaikki
tänä yönä itkevät
yksinäisyyttään

olisimpa en
minä, tekisin haikun,
kantaa oluen,
appelsiiniliköörin,
auringossa, hymyilee

maksalaatikon
alla hillo, aivoni
poimuissa sinä

sielusta sieluun
linnuntie alkoholi
avaan Leijonan

kaukosäätimet
yöpöydällä kuin sillit
sovussa torkkuu

Ei mitään syytä...
Juuri silloin paukahtaa
äänekäs posti.

Maksalaatikko.
Unta. Suihku. Vaatteet. Ja
baariin riehumaan.

Maailmassa vain
yksi alue jossa
sinä olisit.

Masennuslääkkeen
valmistajan kynällä
haikujani teen.

Jää katsomatta
Berlin Alexanderplatz.
Remuan itse.