Lauantain haikut ja tankat

Ostan Salesta
herkkumaksamakkaran
A-han soidessa.

Yksisarvinen
kainalossa tarkkailen
Hank Moodyn läppää.

Keltaiseen paitaan
jäi banaanikärpäsen
mitätön ruumis.

Vasta nyt huomaan:
molemmilla seinillä
meren tyrskyjä.

Mustikkatassu
lautasella korostaa
tätä ikävää.

Alkusyksyn yö
ja ymmärrän kissojen
omistajia.

Tämä on haiku
kirjastoapuraha-
lautakunnasta.

Belgialaiset
simpukkasuklaat rasva
nousseena pintaan.

Makasimme kuin
Chagallin vuohet taivaan
purppuran tykö.

Ensisekunnit
kuin Hindenburgin tuho.
Tai jotain muuta.

Taivas käämittyi
silhuettisi taakse.
Kamera lauloi.

Ukkovarpailla
halailen itseäni.
Maha murisee.

Pelon maiseman
asetit sydämeni
taustakuvaksi.

Nauran kadulla.
Hiuksia lentää nieluun ja
alan yökkiä.

[220]

Jalkateräni
ja vähän kaikki muukin
niin harmaanlaista.
Pyrin johonkin muuhun
tällä sisustuksella.

Jokainen lapsi,
jokainen varjo näyttää
hiekkalaatikon
luona huutavan hiljaa:
huomenna ydintuho.

{70}