Lehdet (31.3)

Luen lehteä joka on valmistettu paperille,
paperissa aukeamilla otsikoita jotka koostuvat kirjaimista,
kirjaimet muodostettuja musteella paperin pintaan,
alla lauseryppäitä jotka sisältävät sanoja sanojen perään,
sanat pitäen sisällään joitakin merkityksiä,
tai joskus ei juuri mitään.
Siellä täällä kuvia,
so. jotakin muuta kuin sanoja,
sellaista mihin sanat ei pysty, yllä, kykene, taitu,
jotain mikä on katsottu tarpeelliseksi ilmaista epäsanallisesti.
Kuvissa usein ihmisiä, lähes aina jossain muodossa.
Ihmisillä päitä ja raajoja,
päissä ilmeitä, liian usein hymyjä,
raajoissa esineitä, mikrofoneja, kukkia, muovipusseja, keihäs,
joskus myös toinen ihminen olkapäillä retkottaen.
Lehti ei kahise mutta se pitää pienen äänen kun käännän sivun,
ja samalla kääntyy kaksi,
saavun uusille alueille, uuden tiedon ääreen, uusien ihmisten luo, numeroiden, nimien.
Mietin ja ajattelen kaikenlaista,
kymmeniä tuhansia samanlaisia lehtiä ympäri maata,
mutta eri yksilöt, ei ne ihan samat kappaleet kuin tämä,
ei samojen puiden materaalista valmistettua, välttämättä, ei kaikki,
mutta pakosta jotkut ja hyvin monet,
joidenkin tukit ehkä vierekkäin samoissa junissa, tai peräkkäin,
ehkä juuri ylläni mataen silloin kun minä astelin alikulun läpi.
Miten monissa asennoissa nämä lehdet kansakunnan ympäri tällä hetkellä.
Eri asennoissa, samoissa asennoissa,
samoissa asennoissa eri tavalla,
samoissa asennoissa samalla tavalla eri lailla.
Minun sylissä, korvapuustin varjossa,
jonkun toisen tyynyn alla, tai uuninpankolla, auton hattuhyllyllä, tuskin pesukoneessa kellään, tänään.
Niin monin eri tavoin hävitetään.
Roskiin, paperinkeräykseen, ullakolle, takkaan, joka on valmistettu tiilistä.
Luen lehteä, luen tätä lehteä,
luen lehteä jota luen, olen lukemassa lehteä joka on minulla,
luen lukemistani lehteä jonka otin käteeni, jonka sain, jonka löysin,
joka on, joka oli samassa huoneessa kuin minä,
joka sai minut tarttumaan, avaamaan, etenemään. Jopa ajattelemaan.
Minä, tässä, lukien sitä kyseenomaista kappaletta sitä tiettyä lehteä.
Mutta en lue sitä, heitän sen räsymatolle,
se ei oikeastaan kiinnosta minua.
Otan ison haukkauksen haaleasta kahvikupista.
Vereni joka on minun vertani,
se haluaa sinua joka on sinua,
nimeäsi en tiedä mikä se on,
mutta alan miettiä mikä voisi se olla.