Niin tai näin

Miksi naista joka liikkuu ruokakaupassa ostoksiaan etsien ja on muuten normaali mutta hänellä on huulipunan paikalla hammastahnaa pidetään kylähulluna, mutta miestä joka on maalannut kaikki vaatteensa ja ihonsa pronssimaalilla ja seisoo keskellä toria liikahtamatta kuin patsas ei pidetä kylähulluna? Koska jälkimmäisen jalkojen juuressa on hattu jossa on kolikoita, josta kaikki voivat päätellä että hän saa rahaa siitä mitä tekee.

Nainen työntää jättimäistä muovivaginaa ympäri kaupungin katuja. Hän on taiteilija. Hänelle maksetaan siitä sata euroa tunti. Hän on performanssitaiteilija. Häntä pidetään taiteilijana. Hän on taiteilija. Hän taiteilee.

Nainen puhuu itsekseen linja-autossa. Hänelle ei makseta siitä mitään. Tai kenellekään ei tulisi mieleenkään maksaa. Tai kenellekään ei tulisi edes mieleen että joku siitä hänelle voisi jotain maksaa. Kukaan ei ole nähnyt edes mitään julisteita että kaupungissa olisi joku performanssitaidefestivaaliviikonloppu menossa. Koska sellaista ei ole menossa. Naista pidetään kylähulluna. Paitsi jos joku huomaa hänen kädessään kännykän.

Entä jos nainen onkin performanssitaiteilija. Ei rahan takia, ei siis ns huora-taiteilija, vaan sisäisen palon taiteilija, elävä taiteilija. Hänellä on jotain sanottavaa, hänellä on joku viesti "yleisölleen", kaupungille, sen ihmisille. Hänellä on sisäinen palo tuottaa esityksiä, taidetta, elämyksiä.

Hän ei puhu itsekseen linja-autossa tai vieritä vesimelonia suojatien yli siksi koska hän haluaa kiihkeästi saada maksettua opintolainansa, tai voidakseen ostaa lapsilleen Bratzeja, tai koska hänen tekee mieli eräitä upeita punaisia korkokenkiä. Vaan koska hän haluaa tehdä niin. Hän haluaa tehdä mitä hän haluaa tehdä. Hän haluaa esittää mitä hän haluaa. Hän haluaa ilmaista sisällään vellovan ajatuksensa. Hän haluaa toteuttaa ideansa. Hän haluaa tehdä taidetta vaikkei kukaan siitä edes maksa hänelle mitään. Voitteko kuvitella.

Eikö sellainen jo lähentele kylähulluutta..?

Eikö hulluna pidetäkin juuri niitä joilla vaan on vitusti munaa..?

Parhaimpina tilataideteoksina pidän ns oikeita kylähulluja. Surkeimpina kylähulluina pidän ns oikeita performanssitaiteilijoita.

Tein eilen synopsiksen performanssiesitykseeni, jonka nimi on Noppa ja sanakirja.

1: kolke, sakka
2: vehnäjauho, kumpu

Myyn eniten tarjoavalle idean siitä mitä sanat tarkoittavat. 1 ja 2 yhteenlaskettuna voisi tarkoittaa vaikka että roikkuvat tyhjät viinipullot joissa on hiekkaa kolkkavat toisiinsa kuin tuulikello, kehässä, jonka keskipisteessä on iso kumpu jauhoja, jonka alla alaston ihminen. Esityksen kesto niin kauan kuin ihmisen päältä on tuuli puhaltanut kaikki jauhot pois, jonka jälkeen ihminen juoksee pakoon.

Blaah. Kylähullujen "esitykset" tulevat hiukan aidommin sydämestä ja mielestä. Esim mies joka astuu sovituskoppiin muutamien housujen kanssa (vain tietynlaiset kelpaavat) ja sovittelee niitä sitten, ilman että vetää esirippua kiinni. Pesee jopa Jopet shown tullen mennen. Jokaisella kadulla, jokaisessa kaupassa, jokaisessa kulkuvälineessä pitäisi olla kylähullu. Jotta ei tarvitsisi koskaan katsella televisiota tai surffata netissä tai lukea lehtiä. Voisi keskittyä maailmaan. Nyt useimmista linja-autoista ja useimmilta kadunpätkiltä ja useimmista kaupoista tuntuu puuttuvan suola. Kukaan ei tunnu erottuvan kenestäkään juuri mitenkään. Yhtä ja samaa tyhjien naamojen mautonta puuroa.

Jos siellä olisi niitä sattumia joukossa niin ehkä se vähitellen piristäisi aivoja näkemään eroavaisuudet niissä muissakin hahmoissa.

Keitänpä kahvit. 54 minsaa ja sitten alkaa BB.