Peili peilissä

Mikäs sen mukavampaa kuin litkiä olutta, katsella modernia tanssia ja kuunnella pianon ja sellon symbioosia, ennen baari-iltarupeamaa.

Kuulin seuraavassa tanssipätkässä olevan kappaleen yhden viime vuosien dissatuimman (miksi ihmeessä, paitsi kuin että siinä sattuu näyttelemään Madonna) elokuvan loppukohtauksessa, eli Madonnan Swept Awayssä, joka on moderni versio 70-luvun elokuvasta Swept Away... by an Unusual Destiny in the Blue Sea of August.

[SPOILER]
Kalastaja ja miljonäärin vaimo (jotka vihasivat toisiaan laivalla) ovat päätyneet autiolle saarelle. Jossa yhteisluokkakastit riisuutuvat. Vähän kuin Survivorissa. He sitten rakastuvat tms. Vaikka ensin kalastaja orjuuttaa Madonnaa, pesemään pyykkiä jne. Heitä arveluttaa mitä suhteelle kävisi takaisin oikeassa maailmassa. Heidät joidenkin päivien tai viikkojen päästä pelastetaan. Madonna olisi valmis jättämään miehensä jne, mutta väärinymmärryksen takia heidän treffinsä epäonnistuu ja Madonna nousee miehensä helikopterissa pois, molemmat siis luulee saaneensa pakit toiselta, vaikka molemmat olisivat olleet valmiit jatkamaan saarella alkanutta suurta rakkaustarinaa myös oikean maailman puitteissa, kaikesta muusta välittämättä. Kalastaja juoksee nousevan helikopterin taustalla sormus kädessään. Hidastettuna, tietenkin. Huuto ei auta kun propellien kohina peittää sen. Kalastaja viskaa sormuksen kaaressa, ja se uppoaa meren mutaan. Hi das tet tu naaaaa.... . . . . .. . .

http://www.youtube.com/watch?v=TqlwbxIlOWA

Nerudan Oodi pianolle keskiosa imperfektistä preesensiin muokattuna:

hopeinen
kivi
tai käsi
kätketyssä lammessa:
makeus pisaroi
kuin sade
kellon pinnalla,
valo lankeaa
lukitun talon peräseinälle,
smaragdi kulkee läpi syvyyksien
ja soinnahtaa meri,
yö,
niityt,
kasteen pisara,
ikivanha ukkonen,
ruusun arkkitehtuuri laulaa,
hiljaisuus vierii aamuruskon leposijoille.