Radiolle kiitos

Satuin eilen kuulemaan radiosta että joku taifuuni riehuu jossain jo toista päivää. Aattelin että miten ihmeessä se voi niin kauan kestää. Ees taasko ne aallot valuilee. Sitten hätkähdin että no mullahan on siinä yhdessä haikussa väärä sana. Enkä puoli tuntia mietittyäni saavuttanut sitä. Lähin mitä pääsin oli monsuuni.

Tänä iltana
hellyyteni taifuuni
sinut uudistaa.

Hei, miks kukaan ei kysässy että "Ai korvistako meinaat nostaa ilmaan ja vähän ravistella..?!" !?

Siis tietenkin TSUNAMI. Ja heti tuon sanan keksittyäni vihdoin, tuli olo että no huh. Tuohon sanaanhaan liitetään nykyään yhtä paljon negatiivista kuin esim natsismiin. "Tänä iltana hellyyteni natsismi sinut uudistaa."

Mutta siis. Tossa haikussa kuva oli sellanen että nainen on kuuma trooppinen palmusaari. Ja minä sitten nousen taivaanrannasta, jostain syvyyksistä kohonneena, ensin vain vähän erotun, mutta kohta jo selvästi väistämättömänä, ja vilvoitan ja virkistän, melko ylitsekäyvästi ja läpitunkevasti. Vähän sellasta Katri Valan Meren laulu maalle -meininkiä. Tai sitten saimaharmajamaisesti:

Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt -