Runo naiselleni (21.4)

Melkein jopa toivon ettet olisi akateeminen.
Mutta kunhan et ole kuivakka,
opintoviikkopisteiltä, silmälaseilta,
jakuilta, ja kirjatiedolta haiseva.

Vaikka tiedät miten stressaantua tenteistä,
ei se saa minua rakastamaan sinua yhtään lisää.
Jos sisälläsi on se mitä professorit sinulle
kertoivat se ei ole automaattisesti ältsin huippua.

En halua koulumankelin litistämää naista,
ei kiinnosta FM- tai FK-nainen.
Sama homma uimatohtoreiden kanssa,
painukaa jonnekin.

Et harrasta rapujuhlia, inhoat fuksiaiset-sanaa, vihaat
haalaribilettäjiä, yo-kylät oksettavat, solut ja kämppikset myös.
Etkä ole kuulunut phi beta gamma -sororityyn,
etkä ole joku vitun home coming queen hyi saatana.

Sinä, olet ennen kaikkea ihminen&nainen,
ja ennen noitakin ehdottomasti sinä, SINÄ, s.i.n.ä., Si:Nä.
Elämältä haiseva, näytät ja tunnut elävältä,
elämän makuinen, elämiseltä kuulostava.

Ole se joksi maailmassa tulit.
Olkoon vaikka oma maailmasi.
Naiseni,
tervetuloa tiskaamaan ja ottamaan suihin.