Runoja 2006 syksyltä

Ja sydän (23.10)

Radio täynnä ääntä
Iskelmät täynnä kaihoa
Uutiset täynnä atomipommeja ja lakkoja
Nurkka täynnä muovikasseja
K-marketin ja Marimekon ja Anttilan ja muiden muovipussit täynnä vaatteita
Vaatteet täynnä kangasta, kankaat täynnä värejä, raitoja, ompeleet täynnä lankaa, leikkauksia,
ulko- ja sisäpuolet täynnä kauluksia, hihoja, lahkeita, kokolappuja
Taskut täynnä nenäliinoja ja kuitteja ja lippuja elokuviin tai juniin tai lentokoneisiin
Joskus itävaltalainen yhden sentin kolikko, täynnä pyöreyttä ja metallia
Hyllyt täynnä pahvilaatikoita jotka kukkurallaan hengareita ääriään myöten sikin sokin
Mustat jätesäkit seinän vieressä täynnä keväisiä vaatteita,
Afganistaniin ja vaikka minne lähteviä,
tai kaatopaikalle,
täynnä reikiä ja likaa ja tahroja ja liimaa ja nukkaa ja repaleita ja kuraa ja mustetta ja lihakastiketta
ja hämähäkin seittejä täynnä lankoja
Päivä täynnä kahvitaukoja
Iso kuppi puolillaan kahvia
Pöytä ympäröitynä kasvoilla
Lasagnea, pizzaa, teetä, joskus kiinalaista, täynnä tuoksujaan
Joskus lautasia ja laatikoita pikkuleipiä ja karkkeja kaikille, täynnä, sitten vain murusia, sokeria
Minulla suklaapatukoita täynnä hellää makua
Muovinen pöytäliina täynnä palloja
Iltapäivälehtiä, naistenlehtiä, ristikoineen, parisuhdedraamoineen, -vinkkeineen, orgasmiohjeineen
Joskus prostituoidun haastattelu tai pätkä entisen supermallin novellia
Sitten taas sormet pusseja aukomaan ja kädet lahjoituksia läpi käymään
Kaikki vaatteet vailla lihaksia, ilman ihoa, onttoja, usein viileän hyisiä
Kolmen tai kuuden jälkeen kadut täynnä tuntemattomia, asfaltit täynnä lätäköitä ja ruuhkaa
Kaupunki täynnä katuja ja taloja, liikkuvia ja paikallaan olevia ihmisiä täynnä, jotain
Maa täynnä kaupunkeja
Maanosa täynnä maita
Maapallo täynnä maanosia
Avaruus täynnä taivaankappaleita
Universumi täynnä verta ja tyhjyyttä
Tämän kaiken ympäröimänä ja seassa ja lomassa, keskellä tämän kaiken,
sydämeni ei vieläkään tiedä mitä ajatella.

Paljon (6.11)

Juon paljon kahvia.
Syön paljon suklaata ja keksejä.
Katson paljon elokuvia.
Katselen paljon pornoa.
Olen vähän yksinäinen.
Teen jonkun verran runoja.
Mietin paljon sinua.
Kaipaan paljon.
En tiedä paljon lainkaan missä olisit.

Tyypillinen iltapäivä (7.11)

Vippaan sinisen seepran rekan saviseen selkään.
Kohta pääsisin etsimään ruskeaa samettipaitaa
jossa on v-kaula-aukko.
Sitten litisisin loskan läpi.
Pian olisin peili vastapäätä kylmää kahvia juomassa.

Vitusti kaikkea (11.11)

100 asiaa joista tahtoisin jutella.
1000 tapahtumaa jotka haluaisin kertoa.
10000 yksityiskohtaa jotka mielelläni paljastaisin.
100000 ajatusta jotka voisin jakaa.
Mutta jaksanko.
Mutta jaksatko.
Jos vain maataan sängyllä vierekkäin
pimeässä,
tuijotetaan kattoa,
mansikoita syöden.
Jo se olisi minulle niin paljon.

Pesukone (12.11)

Yläkerrasta kantautuu linkoava pesukone,
useiden satojen betonikilojen läpi solisee
tyynylle korvieni kupeeseen, sisään.
Illan ja aamun noukin
kömpelöllä kaivinkoneella
nokareita sielustani,
syliisi hypisteltäväksi.
Ja nyt olen väsynyt ja kuuntelen maailmaa.
Vain pesukone joka linkoaa
linkoamassa linkoamistaan.

Saunassa (19.11)

Istun lauteilla.
Viskon löylyä.
Sitten olen taas puolittaisessa sikiöasennossa.
Poskilta, otsalta, nenältä, nenästä
noroilee, tipahtelee hikeä syliini päin.
Seinien takaa erottuu juuri ja juuri
jotain tepastelun tapaista.
Pesuhuoneeseen juuttunut kissa maleksii kirkasväristen lelujen seassa.
Juon oluesta.
Hiplaan etikettiä.
Ajattelen että edes jokin on täällä
paremmin kuin kohdussa.