Sää-sarjis ja kiva-sarjis

1 - Kahvihuone, pöydällä lehtiä, mies ja nainen, kupit kourissa. Radio. Seinällä viisarikello jossa 14:23 noin. Ikkunassa lumimyräkkä. Miehen ajatuskupla: "Pääsispä jo liikkumaan tuonne, kokemaan vahvoja elämyksiä, kun tuulisi suoraan sieluun. Tulen kovaksi kun vain vilkaisen noita kaatuvia puita."
2 - Naisen puhekupla: "Kamala ilma. Mutta kohta tuonne pitäs lähtee."
3 - Miehen tuijotusilme lähikuvassa. Miehen ajatuskupla: "Voi vittu se on noita. En kyllä puhu sille enää koskaan."
4 - Monen vuoden päästä. Nainen hississä yksin. Ajatuskupla: "Mitähän sille yhelle kuuluu. Se ei sen ekan työpäiväni jälkeen puhunu minulle enää mitään."
5 - Nainen astunut ulos tuiverrukseen. Ajatuskupla: "Ah. Tulen aivan märäksi tästä tuulesta. Mahtavaa..!"
6 - Hehkulamppu pään yllä.
7 - Vittuuntunut ilme. Ajatuskupla: "Vittu. Miksen ois vaan voinu olla oma itseni, miksi piti "varman" päälle vetää. Oisimpa sanonut että taidat sinäkin tykätä myrskyistä, lähetkö mun luo panemaan. Tulispa se nyt kulman takaa jostain ja vetäs puskaan ja raiskais. Mulla on huono omatunto. Vihaan itseäni."

1 - Miehen puhekupla: "Tota.. Luuletko että se että pannessasi kuutta naapurin ukkoa yhtä aikaa olit selvinpäin, olis jotenkin lieventävä asianhaara?.."
2 - Kuva siirtynyt vähän alemmaksi, kravatti näkyy jo. Puhekupla: "Tai se että talonmieskin oli mukana."
3 - Ja vielä alemmaksi siirtyy kuva. Miehen puhekupla: "Ja mitä lieventävää mahtanet tästä löytää. 45 minuuttia tuli just umpeen, mut jatka vaan vielä vähän." Miehellä suht tiukka ilme jo, naisen pää hänen sylissään.

Rautalangasta vääntö: Eli siis nainen otti suihin terapeutiltaan. Mieti miltä se näyttäisi sellaisena karvismaisena piirroksena, pastelliväreissä. Leikikkäällä fontilla.