Säähaikun tulkintaa

Böö. Keväästä saakka on päässä kierinyt että seuraavasta haikusta turinoisin jotain joten tässäpä tätä lätinää taas haikujen rivien väleistä ja kirjainten pikselien sisälmyksistä.

Kun taivaankannen
vieritin ylleni se
hyvää lupasi.

Ilman taivaankantta ihmiset olisivat suorassa kontaktissa avaruuden kanssa, kävelisivät keskellä avaruutta, ilman happea. Ei olisi mitään suojaavaa kenttää. Ei mitään mikä pysäyttäisi lämmön haihtumisen.

Tässä haikussa "minä" on maapallo, ja toinen ihminen on taivaankansi. Eli jonkunlainen jing&jang-kokonaisuus - vakka ja sen kansi.

Taivaankansi koostuu erilaisista sfääreistä ja pilvistä. Toisaalta laaja asia mutta toisaalta vain happea jne. Ei sulahtanut paikalle itsestään, vaan piti vierittää.

Yleensä meteorologit ennustavat säätä. Nyt haikun "minä" katsoo suoraan taivaankantta, ilman välikäsiä, ja toteaa että se lupaa hyvää. Lupailla-verbi olisi myös sopinut, se on jatkuvampaa, mutta epävarmempaa. Lupaus on yksittäinen tapahtuma, mutta vankempi.

Haiku kertoo konkreettisesta tapahtumasta jossa nainen makaa kainalossani, mutta haluan hänet päälleni jotta voin paremmin katsella hänen kasvojaan, ja saan kuin saankin vängättyä hänet siihen. Sitten katselen hänen silmiin. Koinko hänet kuitenkin etäiseksi kun hänen silmistä tuli minulle mieleen taivaalla lipuvat pilvet? Toisaalta koin että palaset olivat vihdoinkin loksahtaneet paikoilleen ja tunsin oloni puutteettomaksi ja turvalliseksi.

http://www.youtube.com/watch?v=uu1Z2PoaE5I
http://www.youtube.com/watch?v=F53yUsgVuL0
http://www.youtube.com/watch?v=VATmgtmR5o4
http://www.youtube.com/watch?v=nqExm7YDlQA