Kevätaurinko houkuttelee ihmisiä ulos. Synkimmätkin gootit saavat hymyn naamallensa ja uuden kiillon niittikaulapantoihinsa. Yksinäisenä ihmisenä sitä kävelee ja katselee ympärilleen: onnellisia pareja siellä, onnellisia pareja täällä, onnellisia pareja joka puolla. Mikä olisikaan mukavampaa, kuin kävellä puistikossa käsi kädessä oman murusen kanssa antaen hetkiseksi luvan sille euforiselle harhakäsitykselle (silti niin todentuntuiselle) ylivallan, että maailmassa on pienen hetken aikaa todellakin kaikki asiat erittäinkin hyvin ja mukavasti...
Mutta kun tarkemmin katsoo, huomaa myös ne lukuisat yksinäiset ihmiset. Toiset kävelevät reippaasti sinnitellen, toiset raahustavat vähemmän reippaasti sinnitellen. Yhtäkkiä huomaa nekin ihmiset, jotka suorastaan ovat masentuneet kevätauringosta ja kaikista niistä onnellisista pareista. Tuntuu, että olisi mukavampi ollut syntyä vaikkapa varpuseksi, sillä varpusellakin on kumppaninsa (vaikka miten hetkellinenkin) kevätauringon loistaessa. Läheisyyden kaipuu tuntuu joka puolella vellovana merenä iloisten euforisten pilvien alla.
Niin monet tuntevat olonsa yksinäiseksi. Niin monet tuntevat hyvinkin samalla tavalla. Yksinäiset ihmiset saattavat jopa kohdata, mutta eivät tunnista toisissaan samoja kaipuita. Tai sitten tunnistavat, mutta kuvittelevat, että ei – tämä ei ole minua vaan jotain muuta varten. Miksi?!
Hyvät ihmiset, miksi ihmeessä me käyttäydymme näin typerästi?? Tiedetään, tiedetään, yhteiskunta opettanut meitä vaikenemaan, olemaan kiltisti, olemaan poissa silmistä...
Haastan teidät kaikki! Puhukaa toisillenne! Ottakaa kontakteja! Jutelkaa, lähettäkää hitto vie vaikka pika- tai tekstiviesti!!!
Ei ole mitään pahaa lähettää viesti vaikka 10 kiinnostavalle ihmiselle, sillä silläkin voit jo piristää jonkun päivää, että kappas – minut on huomattu! Ei sen kiinnostuksenosoituksen todellakaan tarvitse tarkoittaa, että toinen haluaa vain lakanoiden väliin tai loppuiäksi parisuhteeseen. Se jo riittää, että lähestyy toista, osoittaa kiinnostuksensa: "olet mielenkiintoinen ihminen, haluaisin tutustua". Jos jokin yhteys sitten jossain kasvaa suuremmaksi kiintymykseksi ja ehkä suhteeksikin, niin sehän on vain plussaa.
Eli jutelkaa, uskaltautukaa, menkää, sekoilkaa, höpiskää! Ei sellaista pakkopullaa harhar, mutta sellaista mukavaa, molempia osapuolia miellyttävää. Ja voihan olla, ettei toinen olekaan kiinnostunut – so what! Sillä EI-vastaus meillä on aina valmiina. EI:n saadakseen ei tarvitse edes kysyä. KYLLÄ-vastauksen voi saada vain ja ainoastaan kysymällä! Kysyessäänkin voi toki vielä saada EI-vastauksen, mutta sehän olisi ollut varma jo muutenkin.
Eli viestiä liikkeelle, nyt!
-c-
PS: Tein Suhteet-palstalle keskusteluketjun aiheesta, jossa voi helpommin keskustella ja kommentoida halutessaan: http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=29787