Erkki vetäisi syvään henkeä ja astui sisään. Portsari mittaili häntä katseellaan, totesi harmittomaksi ainakin tuossa kunnossa. Katsellaan sitten myöhemmin uudestaan, kun nähdään keiton vaikutukset miekkoseen.
Erkki ei poken mittailuista tiennyt eikä välittänyt. Hän oli "man on the mission". Tiukasti hanottavin askelin hän marssi tiskille ja tilasi itselleen Krapulan. Baarimikko hämmentyi toviksi ja kysäisi, mitäpä arvon asiakas mahtoi sillä tarkoittaa.
"Alkoholia eli viinaa, olutta, siideriä, viiniä, drinkkejä, mitä vain. Kunhan seuraavana päivänä on Krapula." Baarimikko naurahti ja huomautti, että nykyisten anniskelusääntöjen mukaan juomia sai myydä vain yksi kerrallaan per henkilö. Joten ottaisiko herra pitkiä tuoppeja harvakseltaan vaiko tiukkoja shotteja nopeammin peräkanaa?
Erkki pyysi salmarin (hän oli kuullut sen sanan joltain työntekijältään) saadakseen hetken mietintäaikaa. Tämä kysymys ei ollut juolahtanut hänen mieleensäkään. Mitä tällaisissa tilanteissa ylipäätään tehtiin? Kakoessaan väärään kurkkuun ajautunutta salmiakkikossua hänen päähänsä pälkähti itsestään selvä ratkaisu.
Paukku, pitkä juoma, paukku, pitkä juoma ja niin edelleen kuului baarimikon käskytys. Ei kahta samaa eikä samantyyppistä juomaa peräkkäin, keskivahvat juomat laskettaisiin niiden tyypillisten annosmittojen mukaan joko paukuiksi tai pitkiksi. Baarimikko puri huultansa pitääkseen mölyt mahassaan - tämä mies tarjosi hänelle käsittämättömän juomatilauksen lisäksi mielettömät juomarahat. Joka ikinen juoma maksettiin setelillä, josta ei kaivattu, eikä huolittu, vaihtorahoja. Niiden setelien arvoa ei katettu parilla-kolmella viitosella.
Portsari uiskenteli huomaamattomasti tiskille vaihtamaan pari sanaa baarimikon kanssa. Erkki kiskoi juuri cuba libreä ilmeisen tyytyväisen näköisenä. Hänen yleisilmeensä oli itse asiassa koko ajan ollut melkoisen tyytyväinen - edes yllättävän hapan martini bianco tonicilla ja limellä ei saanut miehestä muutamaa suun muikistelua kummempaa irti. Karaokeisäntä uudessa minihameessaan (hän pettyi, kun kukaan ei kommentoinut siitä) saapui kolmanneksi ihmettelijäksi, kun laulajiakaan ei vielä tähän aikaan illasta ollut.
Mies leimattiin rahakkaaksi eksentrikoksi, joskin melko harmittomaksi sellaiseksi. Oikeastaan miekkosen lapsenomaisessa ihmettelyssä ja maailmojasyleilevässä avoimuudessa oli paljonkin ihailtavaa. Niiden avulla saattoi jopa antaa anteeksi hänen pukeutumiseen liittyvä kardinaalimokansa: Erkki oli pukeutunut siistiin tummaan pukuun suorilla housunprässeillä, hänen tummanruskeat puvunkenkänsä olivat vastapuleeratun (mutta ei liian) näköiset, vaaleanraidallista kaulupaitaa koristi hieman vanhahtava mutta huolellisesti solmittu solmio ja tukkakin oli vahalla aseteltu huolellisesti laineille, jotka eivät tosiaankaan roikkuneet ruskeasankaisten silmälasien tiellä. Henkilökunnan mielestä kapakkaan tullessaan miehellä pitäisi AINA olla jotain vähän rempallaan - jos ei muuta, niin voisi nyt edes käyttää tennissukkia.
Tasaisen tahdin juominen jatkui. Erkki käyttäytyi kohteliaasti ja kysyi aina uuden juoman tullessa siitä vähän lisätietoja - aivan kuin kirjatakseen ne aivojensa muistikirjaan myöhempää tutkimista varten. Hänen lisäpyyntöönsä jättää kaikki tyhjät lasit pöydälle hänen eteensä suostuttiin. Sellaisilla tipeillä baarimikko olisi vaikka laulanut Volgaa kantaen Erkkiä olkapäillään tanssilattian ympäri.
Karaokeisäntä arveli, tietämättään täysin oikein, että ehkäpä asiakas halusi muistaa, mitä kaikkea hän on juonut. Sitä, mitä karaokeisäntä ei voinut tietää, oli se, että Erkki halusi sinnikkäästi unohtaa kaiken muun. Juominen, kuten hän oli kuullut, tarjosi siihen oivan mahdollisuuden. Ja jos Erkki johonkin ryhtyi, hän ryhtyi siihen perusteellisesti. Mielessään hän kävi läpi kaikki juomansa juomat ensin juomajärjestyksessä, sitten aakkosjärjestyksessä ja sen jälkeen niiden valmistusmaiden itsenäistymisvuosien mukaisessa järjestyksessä. Noin ikään kuin verryttelyksi.
Hän olisi tietysti voinut miettiä, mistä hän piti ja mikä maistui parhaimmalta - mutta sellaista hän ei osannut oikeastaan ajatellakaan. Erkki ei oikeastaan koskaan ajatellut, minkälaisista asioista hän piti. Hän oikeastaan vältti kategorisesti kaikkea mahdollista, mikä voisi tuoda hänen mieleensä jotain asioita, joista hän piti ja joita hän jopa saattaisi haluta.
Kauan aikaa sitten Erkki oli ollut nuori miesi, oikeastaan poikanen vielä. Silloin hän oli halunnut jotain elämänsä, enemmän kuin mitään muuta. Hän olisi äestänyt vaikka merenpohjat ja lanannut kuun kraaterit, mutta silti loppujen lopuksi - hän jäi yksin. Se oli niin kova opetus, että hän päätti ettei enää koskaan haluaisi mitään, ei välittäisi mistään, eikä varsinkaan enää ikinä koskaan milloinkaan kokisi sen jälkeistä yksinjäämisen tuskaa.
Tänään Erkki oli huomannut itsestään jotain. Se jokin liittyi johonkin, jonka hän oli luullut jättäneensä vuosien taakse. Tietoinen mieli ei suostunut ottamaan asiaa edes käsittelyyn. Erkin tietoinen mieli etsi epätoivoisesti mitä tahansa ajattelunkorviketta. Ja sen hän oli huomannut sattumalta kadulla kävellessään.
Kapakka. Hän oli kuullut sellaisista työntekijöiltään. Alkoholi, siitäkin hänelle oli puhuttu. Kun niitä joi liikaa, sai kuulemma Krapulan. Se kuulosti mielenkiintoiselta.
—c—
