Empiirisiä havaintoja ja pohdintoja niin yleisesti elämästä, elämänhallinnasta kuin ihmissuhteistakin. Välillä valokuvausta, matkailua ja tekniikkaa. Olen kiinnostunut todella monesta asiasta, ja se näkyy.
Jaahans, nyt pääsen hiukan makselemaan kiitollisuudenvelkaa takaisinpäin siskolleni ja miehelleen. Lähden mukaan purkamaan rakennustelineitä, joita tarvitaan talon remontin jatkamista varten. Vielä kun löytäisi jostain sopivat turvakengät... :D
Niin ja iltapäivällä varmaankin "muutan" äidin luokse Saloon, mikä tarkoittaa myös sitä, että blogailu ja pikaviesteily hidastuvat "hieman". Ellei joku ole järkännyt ilmaista nettiä tuonne Ollikkalan perukoille?... :P
-c-
Laitanpa tämän blogiinikin...
Kiina kieltää tiibettiläisiä munkkeja uudelleensyntymästä, ellei heillä ole hallituksen lupaa. Dalai Lama kieltäytyy uudelleensyntymästä Tiibetissä niin kauan, kun Kiina miehittää sitä.
-c-
...tulevat kotiin. Hullunmylly käyntiin! :D
-c-
Laske kymmeneen. Laske vaikka kymmenesti. Kunhan et tee mitään hätiköityä.
Näin voisin itselleni todeta. Eilen illalla olin pottuuntunut erään ei-cityläisen toimintaan mua kohtaan, pidin sitä suorastaan epäreiluna ja kohtuuttomana. Kirjoitin lyhyen, vihaisehkon (mun mittakaavallani vihaisehkon) viestin henkilölle. Harkitsin jo kirjoittamista myös muille asiaan liittyville henkilöille ja valittaa myös heille.
Sitten päätin kuitenkin käyttää harkintakykyä ja turvautua kärsivällisyyteen. En kävisi eskaloimaan juttua näin pienestä, vaan odottaisin vastaustaan. Jos vastaus olisi ikävä ja/tai käytös jatkuisi entisenään, niin sitten vasta alkaisin ottamaan muihin yhteyttä. Ja "julkiseksi" asian veisin vasta, kun mikään muu ei enää auttaisi.
Ja ihme ja kumma: sain anteeksipyynnön vastaukseksi. Sovimme asian ihan reilusti, sillä hänkin ymmärsi viestini perusteella vähän töpänneensä. Emme edelleenkään ole mitään ystäviä, mutta toimeen tullaan silti. Hyvä niin!
Todellakin, tämä pienen pieni juttu oli kouriintuntuva muistutus aiheesta: kärsivällisyys ja miksi sitä tarvitaan mielenkuohuissa.
Siat kärsikööt, ne ovat siihen biologisesti luotujakin (kuten lehmä märehtimään). *pusss* kaikille teille, tasapuolisesti!
-c-
En kuolannut. Pikkusiskon kyydissä Tsadiin, aamulla kirjakauppojen kiertämistä, päivällä Teerenpelissä netin ja jättimäisen toastin äärellä istumista, iltapäivällä wanhan kaverin tapaaminen ja kiertokävely Nasu4:n kanssa (ihQ), illalla vanhojen tuttujen luona piipahdus Kirkkonummella.
Nyt taas turvallisesti (?) Perttelissä.
Aloha kaikille ja rauhaa&rakkautta =)
-c-
Caelestis rankaisee Helsinkiä tänä päivänä *hoil*
Eli siskon kyydissä autolla hur hur molempiin suuntiin.
Nähdään!
-c-
Mietintämyssy suhisee. Suorastaan kuhisee. Hengitykseni puhisee. ...en käy nyt (tällä kertaa) keksimään sen enempiä riimejä :)
Ajattelen ihmistä, jonka näen huomenna Helsingissä, kun saan pikkusysteriltä ilmaiskyydin Tsadiin ja takaisin.
Ajattelen vahinkoa, jonka olen aiheuttanut toiselle ihmiselle.
Ajattelen siskoni perhettä ja ihania muksuja.
Ajattelen Belgiaan eilen lähtenyttä ystävääni.
Ajattelen omia halujani, pyrkimyksiäni ja toiveitani.
Näpytän tätä blogausta saunan eteisessä ja siemaisen hieman ööliä *ryys* (Nyt toki vielä offline, mutta jahka takaisin sisätiloihin pääsen, niin tilanne muuttuu taasen.)
Saloon tultuani tuntuu, että päässäni on pyörinyt vaikka mitä ajatuksia, kukin vuorollaan. Vähän niin kuin 200-raajainen mustekala pyörisi aivan pinnan alla ja aina välillä muljauttaisi jonkin lonkeronsa esiin katseltavaksi ja ihmeteltäväksi. Käytin mustekalavertausta, koska toisinaan näiden ajatusten hallinta tuntuu olevan yhtä hankalaa kuin mainitun geneettisesti kyseenalaisen merenelävän lannistaminen soutuveneellä ja makkaratikulla.
Aivan kapteeni Ahab en sentään koe olevani, mikään Moby Dick ei ole käynyt natustelemassa jalkaparkaani (tuota siskon kissanpentua lukuunottamatta, se kun pitää huolen mun akupunktio-hoitojeni tasaisesta ylläpidosta). *mental note to oneself: lue mokoma kirja!*
Yksi asia on varmaa. Haluaisin jotenkin hyvittää asiat kaikille. Niin avuliaille ystävilleni, niin loukkaantuneille ihmisille, niin velkojilleni ja – ennen kaikkea itselleni. Jos en rakasta itseäni ensin, on ehkä "hiukka" hankalaa rakastaa muita.
Yksi tähän vaikuttava asia on työnhaku. Työn avulla haluan ja aion taas päästä tolpilleni, niin henkisesti kuin taloudellisestikin.
Ja beware, te kityläiset, jahka tilanteeni tästä tasoittuu, niin järkkään kyllä sitten "Kiitti vitusti" -bileet (hjyymörillä, of koors!-)
Mut jooh, nyt tää painelis saunaan (eli tämä tapahtuu ENNEN kuin tämä teksti julkaistaan!!)
Hyviä löylyjä kaikille!
-c-
PS: Asuntoasia ei ole edennyt mihinkään... Hassua, ettei se juurikaan vaivaa ajatuksiani, jotenkin uskon senkin suttaantuvan kyllä kärsivällisellä väijynnällä.
Sillä nimellä siskon 2-vuotias tyttönen kutsui Ari Koivusta, joka oli rämpyttämässä kitaraiskelmiään läheisellä Vrockin lavalla. Tyttö vielä kysyi, että mitä rehua se syö. Repeilyn paikka, oli se.
Piti vain mainita, kun se oli niin mainiota :D
-c-
Salamablogaus, taas.
Nyt pikaisesti käymässä siskon kotosalla, sitten taas takaisin siskon miehen vanhempien luokse. Vrock näkyy ja kuuluu (sekä kaikuu hassusti kallioista).
Illalla sitten takaisin tänne, lapsia vahtimaan.
Eilisiltana tuli laulettua singstaria toisella serkulla ja tänä aamuna hakattua toinen serkku biliksessä muutamaan otteeseen (moukan tuuria!)
Nyt lähdetään taas liikkelle.
Nähdään! =)
-c-
*kerraaaasshh-rämälämä-dingdong-kolinakalina-pam-jyräys*
Ensin kuului ääniä kuin esterin takapuolesta (eli satoi vettä aikas lot), sitten tuli tuollainen "vieno" jyräys. Ukkonenhan se siinä, pitkästä aikaa!
Salamoiden valossa oli helppo tallustaa vessaan ja takaisin. En edes astunut kissanpennun päälle. Tosin kyllä nappasin tietokoneet ja netin irti seinästä, sekä siirsin omaa lattialla olevaa patjaani hieman kauemmaksi pistorasiasta...
Olisi ollut komeaa katsella, elleivät matalalla roikkuneet pilvet olisi peittäneet itse salamoita näkymästä. Vain valonleimaukset näkyivät.
Ei Tampesterissa muistaakseni koskaan ole tällä tavalla jyrissyt. Tämä oli ihan kivaa, kuitenkin! Muistelin lapsuuttakin. Salo on siitä "hauska" kattilalaakso, että kun sinne ukkospilvet eksyvät, ne eivät aivan heti siitä pois pääsekään.
Kissanpentu (josta yritän produseerata sitä valokuvaa) seurasi perässä, kun kävin vessassa (etten vain katoaisi, kait). Ennen ukkosta kissa oli teurastanut varpaitani, kyynärpäitäni, sormiani ja ties mitä kehoni osia hampaittensa terottamiseen. Puraisipa kerran jopa partaisesta leuastanikin (mikä taisi olla vahinko, sillä kasvoihin kissa ei ole ikinä koskenut hampailla tai kynsillä). Hauska veitikka kuitenkin.
————————————————————————
Tänään olemme olleet talonvahteina mutsin kanssa, muksut ovat kotosalla, sillä perhepäivähoitaja on vatsataudissa. Nuorempi muksukin on liki parantunut vesirokostaan.
Nyt alamme nakuttamaan shakkia tuon 5-vuotiaan kanssa. Harvinaisen pitkämielinen pelaaja, muuten! Ei vielä toki muista sääntöjä, mutta on kuitenkin hämmästyttävän kärsivällinen, kun selitän uudestaan ja uudestaan, miten mitäkin nappulaa siirretään. Tästä Deep Bluen päihittäjä?-)
————————————————————————
Rauhoittavaa tämä tällainen. Ei stressiä, kiirettä, murhetta. Tai no, onhan sitä ressiä edelleenkin kaikista hoidettavista asioista, sekä myös ihmistä ikävä. Vaan ei auta itku markkinoilla, ei poru Perussa (har har, mikä sanansäilän viäntelijä).
-c-
