Tällä kuluneella viikolla tuli ohjelmaa [URL=http://en.wikipedia.org/wiki/Mike_Reynolds_(architect)]Michael Reynolds[/URL]ista, joka kasaili jo 80-luvulla Jenkeissä nollaenergiataloja. Talot hoitivat itse sähkön-, lämmön-, veden- ja (kasvis)RUUANtuotannon sekä myös viemäröinnin, ilman ulkopuolista energiaa.
Veijari kohtasi kaikenlaisia byrokraattisia ongelmia, jotka tuntuivat ensin täysin hatuista vedetyiltä (esim: asumiskelpoisella tontilla pitää olla kunnallinen sähkö, vesi ja viemäröinti – vaikka talo nimenomaan tuli toimeen ilman niitä). Mutta en lainkaan ihmettelisi, että Suomessakin mokoman yrittämisestä saisi vain viranomaisilta turpaansa.
Vaikka jotkin ideoista eivät toimisi Suomessa (esim. täällä lienee liian kylmää autonrenkaista tehtyjä seiniä varten, koska ne eivät pysyisi läpikotaisin kuivina ja siten liikkumattomina ympäri vuoden), on perusidea (nollaenergiataloista) kuitenkin aivan loistava.
Suomessakin VTT tutkii nollaenergiataloja, mutta pidemmälle ei vielä ole menty. Mielenkiintoisena yksityiskohtana: Saksassa A-energialuokan talolla on huomattavasti kireämmät vaatimukset kuin Suomessa, vaikka molemmissa pystyttäisiin olemassa olevallakin tekniikalla tekemään yhtä energiatehokkaita taloja. Suomessa se tietysti on kalliimpaa kovempien ilmasto-olosuhteiden takia, mutta ei yhtään sen mahdottomampaa kuin missään muuallakaan.
Lisää nollaenergiataloista á la Mike Reynolds: http://www.earthship.net/ Sieltä löytynee linkkejä myös Uudessa Meksikossa ja Arizonassa sijaitseviin yhteisöihin, joita voisi pitää oikeasti omavaraisen ja asumiskelpoisen kaupungin esiasteina.
—c—
PS: Jälleen kerran keskusteluista syntyy blogauksenikin. Tämä asia on kummitellut päässäni jo aiemminkin erään hyvän ystävän kanssa käydyistä keskusteluista lähtien. Sitä ruokkivat näkemäni dokumentti ja nyt keskustelu Maailman asumiskelpoisimmat kaupungit kirvoitti kaivamaan asiasta lisätietoa.