Edellisestä blogimerkinnästäni on vuosi. Kohta 2,5 vuotta täällä, kun alunperin tarkoitus oli tulla vain yhdeksi vuodeksi.
Mikäs siinä, hyvin menee =) Mites sulla?
—c—
Empiirisiä havaintoja ja pohdintoja niin yleisesti elämästä, elämänhallinnasta kuin ihmissuhteistakin. Välillä valokuvausta, matkailua ja tekniikkaa. Olen kiinnostunut todella monesta asiasta, ja se näkyy.
Edellisestä blogimerkinnästäni on vuosi. Kohta 2,5 vuotta täällä, kun alunperin tarkoitus oli tulla vain yhdeksi vuodeksi.
Mikäs siinä, hyvin menee =) Mites sulla?
—c—
YUP. Mun muistoissani se linkittyy hyvinkin selkeästi yhteen kämppäkaveriini.
Turun yliopisto ja Ylioppilaskylä. Kolmen hengen solu. Minä, ex-linnakundi ja puuvillahanskoja käyttävä kitaristi.
Vessan remontti alkoi aamulla kello kuusi – piikkauksella. Vastaavasti lähdin ekana iltanani, kesken ikkunaverhojen silityksen, kahden päivän dokausreissulle (edelleenkin ainoa kerta elämässäni, jolloin olen dokannut sekä sunnuntain että arkimaanantain ja mennyt tiistaiaamuna umpitunnelissa kursseille...)
Tutustuin kiinalaiseen keittiöön ja epäsuomalaisiin mausteisiin. Kaikki Stokkalta, tuosta Salosta edelleenkin puuttuvasta ihmekaupasta, hankituista jännistä ruokatuotteista johtuen.
Lainasin miekkosen partahöylää tehdäkseni itseäni kaksi vuotta vanhempaan naiseen vaikutuksen. Kävin nähtensä kylvyssä ja nukuin vieressään – herätäkseni kun toinen ukko käpälöi mua erehdyksissään.
Heräsin yöllä, kun oli ihan pakko esitellä mulle, miten voimapihdit leikkaavat Fiskarsin voiveitsen kahtia (leikkasivat ne). Parempi niin kuin se suunnittelemansa kioskiryöstö.
Miten 20-vee synttäreitteni boolia riittikään kaikille ja niin pitkään. Näin jälkikäteen ymmärsin, että siellä vessassa ("ettei roisku") booliin eksyi muutakin kuin Alkosta ostettua Kossua, oli tainnut hommata meidän iloksemme pirtua. Mutta mua puhtoista säästääkseen ei ikinä kertonut.
Kitaran rämpytystä, kunnes mies kanitti sen. Yli kymmenen vuotta myöhemmin ymmärsin asian vakavuuden, kun kanitin itse MIDI/USB-koskettimistoni, ennen kuin edes ehdin opin soittamaan sillä.
Oli ainoa tuntemani kämppis, jolla oli lusittu linnatuomio takanaan. Hyvä tyyppi on silti, lähinnä vain huonoa tuuria kaverivalinnassa nuorempana.
Ensimmäinen tutustumiseni niin rikospoliisiin kuin ulosottomieheen. Molempien edustajat kun kävivät opiskelijakämpän oven takana. Silti Valittujen Palojen mielestä me emme olleet kämppäkavereita, vaan pariskunta – luvatut ilmaistuotteet peruttiin, koska "asuimme yhdessä".
Ainoa ihminen ikinä, jolta olen poistanut tatuoinnin punaisena hehkuvalla veitsellä. Mies joi viinaa kipua vastaan. Mä join enemmän viinaa uskaltaakseni.
Juha, toivottavasti sulla menee hyvin nykyään. Ja toivottavasti mä muistin edes sun nimesi oikein. Pärjäilehän :-)
—c—
PS: Se teemabiisi, josta koko juttu lähti liikkeelle http://www.youtube.com/watch?v=9XoFbtiF3iA
Se on sellainen pieni pylväs, meille lyhyille ihmisille ikävällä korkeudella oleva. Niitä täällä on joka puolella jalkakäytävien reunalla. Muutoin kait olisivat kadut pullollaan väärinparkkeerattuja autoja...
Täällä on mennyt melkoista haipakkaa! Ja kun on ollut netistä puutetta (siis työajan ulkopuolella), niin ei ole tullut kauheastai kirjoiteltua kuulumisia yhtään minnekään.
Mutta yritetääs taas :D
Enklanninkielisenä mua voi ainakin yrittää seurata osoittimessa http://caelestisfin.blogspot.com/ Kuviakin on kertynyt, mutta en ole vielä(kään) saanut julkaista, vähän samasta syystä.
Rullaillaan, rullaati-rullaa!
—c—
Kiirettä pittää. Asioita ja ihmisiä ja tapahtumia tulee niin, että silmissä vilkkuu ja vilisee kuin Vilkkilässä – no tiedätte kyllä, mitä.
Nyt on mahdollisesti asuntokin tiedossa. Ennen en juhli, ennen kuin nimet ovat paperissa :)
Nähtiin kaverin kanssa eilen Ice Age 3. Hauskahan tuo oli! Täytyisi oikeastaan päästä katsomaan se 3D:nä, sillä selkeästi se on suunniteltu sitä varten (esmes. yliampuvat perspektiivit ja tietokonepelimäiset kuvakulmat).
Mutta pieni sivujuonne se. Elämä jatkuu, pompoti, pom-pom-pompeti-pom!
—c—
Dodii tästä se sitten lähtee. Nyt sääkin sentään vähän armahtaa, ei ole niin helteistä. Ellei se sitten muutu vielä tuossa päivän mittaan...
Nörtti paahtaa ekaan työpäiväänsä puku päällä, tsuibadui!
—c—
Huomenta!
Ensimmäinen aamu valkeni lämpimänä, kosteana ja sumuisena. Kaverin kissakin lienee ainakin jollain tasolla tottunut läsnäolooni - ainakaan se ei ole tehnyt ylläreitä laukkuihini tai kenkiini.
Kaveri lähti töihin hieman huterana - tuli ehkä otettua kuppi tai kaksi illalla... Mutta kerrankos sitä saavutaan! Tosin jatkossa ei kyllä sitten riehuta työpäivää edeltävinä iltoina ;-)
On ollut vähän vaikeaa sisäistää, että olen jo toisessa maassa. Viime ajat, etenkin viimeiset kaksi viikkoa, ovat olleet niin hektistä aikaa, ettei mitään määrää.
Asian vierestä: puhuimme kaverin kanssa eilen, että hänen pitäisi vuokrata tämä työhuoneensa kotoaan lentokonebongareille. Schipolin lentokentältä nousevat koneet kun kaartavat juuri tuosta 8. kerroksen ikkunan edestä. Ei todellakaan tarvitse kiikareita :-)
—c—
Perillä!
Oli ihmisillä ihmeteltävää mun pahvidinosauruksen kanssa (se fillari siis...)
Kaveri oli vastassa JÄÄKYLMÄN oluen kanssa! Siinä mies, joka tietää, mitä toinen mies tahtoo - tai tarvitsee!!!
Täällä sataa. Toin sateen tullessani... Kuumaa ja kosteaa kuin tropiikissa. Tosin nyt ei sada. Eikä ehkä aina tarvitsisi säästä höpistä :-P
Hassua tosiaan olla täällä. Vähemmän hassua oli huomata, että olin hukannut uudenkarhean Visa Electron -korttini - todennäköisesti Riikan lentokentällä. Taf lak :-/ Kortti peruttu ja uusi tilattu. Huomenna pankkiin tappelemaan rahansaannista :)
Nyt otan tuosta tuon punkkulasin ja painelen parvekkeelle chillaamaan. Sii juu sheikörs! :D
—c—
Tampere-Pirkkalan lentokentällä. Coolisti odotellen. Kolme laukkua ja polkupyörä -> 83kg matkatavaroita!
Fillari näyttää aivan kubistisen kamelin, StarWarsin walkerin ja kierosarvisen sarvikuonon epäpyhältä ristisiitokselta. Olen mä niin hyvä pakkaamaan :-P
Väsyttää vaikka pitäisi kait jännittää. Uusi maa, uusi työ, uudet ihmiset, uudet paikat... Ne tosiaankin tuntuvat melkeinpä lomalta! Ei ole saanut liikoja laakereillaan tässä oleskella ;-)
Nyt turvatarkastukseen!
--c--
Viimeinen työpäivä Suomessa. (Toisto herättää mielenkiinnon, eikö? Toisto herättää mielenkiinnon, eikö? ;-)
Jännää, on se jännää. Hyvin jännää.
Koko ajan puskettu töitä, aivan kuin hommat eivät olisi loppumassa yhtään mihinkään. Illaksi suunniteltu työporukalla läksiäiset. Tai siis muut ovat suunnitelleet, minä vikisen :P Tuon myös teemaviinaa: litran leka Amsterdam-merkkistä jeneveriä :D
Kahdeksalta lähtee TKL:n erikoisvuoro just for me. Niin ja kaikille muille tamperelaisille. Ei se oikeastaan ole erikoisvuoro, ihan normaali 22. Niin ja keskustasta sitten 3:een. Kunhan höpötän. Minkäs minä itselleni mahdan, paitsi pesäpallomailalla?-)
—c—
Sunnuntaina 28.6.09 kello 8 Tampere Pirkkalan lentokenttä.
Suih suih lentokoneeseen ja nenä kohti Hollanderia.
Kääk!
—c—