Caelestis

Sain hyvää palvelua poliisilaitoksella.

Aivan totta, en narraa!

Ajokorttini sai vähän turpaansa eilen, eikä se kovin hyvässä hapessa ollut ennenkään. Sellainen iso, kahden luottokortin kokoinen muovilämiskä. Siinä nuori pyöreälasinen poju ihmetteli maailmaa vuonna 1996.

Tänään sitten myös uudet naamakuvat - jumankekka mikä vanha kurpsahtanut, väsähtänyt äijänketale! Alan näyttää kohta ikäiseltäni :-O

Mutta tosiaan, tiskillä. Täti oli oikein mukava ja avulias, sekä vielä lupasi törkätä hakemukseni EU-ajokortista kiireellisenä eteenpäin. Notta saisin sen ennen Hollanderiin lähtöä, nimittäin. :)

Ja se eilinen paini-ilta? Hauskaa oli, vaikka ei yltynytkään samanlaiseksi menoksi, kuin mitä telkkarissa näkee jenkeistä ihan tavallisinakin iltoina. Mutta ehkä siitä lisää myöhemmin, nyt jatkuvat työt vielä viimeisen puoli tuntia.

Olkaahan eläimiksi.

—c—

Viikonloppu Salossa takana. On tavattu sukulaisia ja vanhoja luokkakavereita. On käyty niin lammen rannalla kuin karaokessakin. On valvottu yömyöhään ja nukuttu pitkään. Kohta vuokra-auton palautus ja siitä töihin.

Kolme viikkoa Hollantiin lähtöön. Jännittää niin, että korvissa soi. Tai sitten se on tää heinänuha :P

Tästä ei tullut mitään syvällistä merkintää, yritän imuroida jugurttia ja kahvia sekä suoriutua liikenteeseen.

—c—

Lähtöpä hyvinnii. Heinäkuun ensimmäinen, eli alle kuukausi (kääk) tästä päivästä, on heinäkuun ensimmäinen (ähä). Se on myös ensimmäinen työpäiväni uudessa työpaikassa.

Amsterdamissa, sinne siis matka ainakin vuodeksi. Pääsen nörttäilemään uudessa työssäni ihan kaksin käsin, sekä tietysti uudelleenopettelemaan hollantia ja friteerattujen ruokien syömistä. No, viimeksi mainittu ei ole koskaan tuottanut ongelmia, eikä oikeastaan se ensin mainittukaan.

Ainoa pysyvä asia on muutos, tällä voin sen taas jälleen kerran allekirjoittaa :-)

—c—

Nyt vasta sain tönättyä loputkin matkablogaukseni ilmoille. Matka Hollantiin näin viikko jälkikäteen mietittynä oli muikea, mainio, loistava! Aiheutti myös paljon pohtimista, pähkimistä ja päänvaivaa – lompakkoon tulleesta lovesta puhumattakaan. Mutta se on vain elämää ja raha on vain rahaa. :-)

Paluumatka oli Norjan kautta, tuli sitten bongattua Oslon lentokenttäkin – ja tax free -ostokset. Ei paha :D

Tässä blogaus-linkkini matkalta järjestyksessä:
Hollanti osa 1
Hollanti osa 2
Hollanti osa 3
Hollanti osa 4
Hollanti osa 5
Hollanti osa 6
Hollanti osa 7
Hollanti osa 8
Hollanti osa 9

Semmottosia reissuja tällä kertaa :)
—c—

Tilburgin reissu oli mainio, muikea, hauska! Lokaalit suomalaiset saivat salmiakkia ja hernekeittoa, minä hyvää menoa ja seuraa!

Alkuilta yhden kaverin luona, jossa kaikille oli pitkästä aikaa uusi kokemus. Mulle se oli olla Hollannissa porukalla jonkun kotona juttelemassa ja kaljoittelemassa, muille se oli kuulla niin paljon suomea isommassa porukassa pitkästä aikaa.

Sitten suoritimme pienen jakaantumisen: osa hollantilaisista ja suomalaisista jäi kaverin luokse pössyttelemään White Whidow'ta, minä ja muutama muu taas lähdimme kaupungille. Kiertelimme vähän ihmispaljoudessa juhlimista ja ylitsevyöryvää trance-musaa valo-showneen päivineen ihmetellen.

Päädyimme erääseen baariin, jossa sattui olemaan fiftari-ilta. Puhtaasta sattumasta mulla oli jopa teemaan sopivat kuteet rokkarityyliin. Paikalla oli paljon ihmisiä teemaan pukeutuneina, paljon bändejä ja asiantunteva dj sekä jopa meikkaus/kampauspalvelu ja 50-luvun vaatteiden vaihto/osto/myyntipalvelu. Tanssilattiallakin tuli käytyä: yhden suomalaisen tytön kanssa menimme täydellisellä nolla-taidollamme tanssimaan – kunnes yhtäkkiä huomasimme että olemme keskellä tanssiesitystä!!! No, ei mitään, naurua riitti, tanssimme oman osamme esiintyjien välissä ja kaikilla oli hauskaa :-D

Loppuillasta tuli vielä kierreltyä vähän Tilburgin tuttuja, ah niin tuttuja katuja. Tulihan niitä talsittua kaksi vuotta. Sitten vielä "pakollinen" käynti irkku-baarissa, joka ei ollut muuttunut tippaakaan! Melkoinen shokki ottaen huomioon, että paikan päällä asuessani baari remontoitiin kahdesti :D

Eikä ilta olisi ollut täydellinen ilman visiittiä vanhaan olohuoneeseeni: Cul de Sac'iin. Rokkibaari, josta aikoinani sain tilattua juomani vain näyttämällä sormilla oluiden lukumäärän :D Siellä oli tutun ahdasta ja meluisaa – ainoastaan savu puuttui, sillä nykyään Hollannissakin pitää polttaa ulkosalla.

Hotelliaamiainen jäi testaamatta, sillä nukuin tyytyväisenä liki lähtöhetkeen saakka. Vähänpä tiesin, että sunnuntai-iltapäiväni tulisi olemaan tyystin, täysin ja kokonaan erilainen, kuin odotin :P (Ks. blogaus osa 8).

—c—

Gott verdomme! Tämän blogauksen piti olla jo Riikasta tai viimeistään Suomesta. Mun lentolippuni paluupäivämäärä oli väärin: eilen lauantaina!!! Voi sun helvata!

Hetken aikaa olin jo mielessäni haukkumassa kaikki mahdolliset instanssit A:sta Ö:hän ja muutaman numeroidunkin vielä, varmuuden vuoksi. Mutta kun asiaa selviteltiin, kävi ilmi, että minä ihan itse olen syypää mokomaan mokaan. Huolimatta lukuisista varauskerroista onnistuin SILTI mokaamaan :-(

Sunnuntaipäivä meni Tilburgista paluun jälkeen lentokentällä eri tiskeillä (yhteensä 11 eri tiskiä eri puolella lentokenttää) juostessa. Liki kirjaimellisesti juostessa. Sillä on sunnuntai! Monet paikat menevät kiinni aikaisemmin. Onneksi, onneksi tulin ajoissa lentokentälle, että ehdin hoitamaan kaikki asiat tänään, ettei tarvitse enää huomenna pyöriä epätietoisena ympäri lentokenttää.

Nyt on lennot varattu SASilla Oslon kautta Helsinkiin, sieltä sitten junalla tsuk-tsuk Tampereelle. Se tarkoittaa a) mulle uutta maata ja kaupunkia, jossa olen käynyt ja b) tax free -ostoksia – tosin rahaa jälkimmäiseen ei enää liiemmin ole...

En jaksa ottaa liikoja stressejä tästä. Pomollekin ehdin jo ilmoittamaan, että paluuni viivästyy. Jos tämänkin olisi tiennyt, olisi sunnuntain voinut viettää täysin eri tavalla – mutta minkäs teet. C'est la vie.

Kerron Tilburgista seuraavassa blogissani, tämä jääköön tähän :)

—c—

Tervetuloa Alankomaitten Tampereelle, Tilburgiin! Molemmat ovat suurin piirtein samankokoisia, molemmista löytyy vanhaa punatiilirakentamista, molemmilla on tekstiiliteollisuushistoriaa, molempia pidetään vähän kummallisina muualla maassa, jne. Toisaalta sitten löytyy myös läjittäin erilaisuuksia, kuinkas muuten :)

Aivan sattumalta tulimme tänne Tilburgin 200-vuotisjuhlien aikaan. Täällä on siis luvassa aivan mahotonta menoa ja meininkiä, kun koko kaupunki vauvasta vaariin lähtee liikkeelle. Se tarkoittaa siis kirjaimellisesti kunnon ryysistä, kylki kyljessä koko keskustan alue.

Ja keskustasta aasinsillan kautta majoitukseen: hotelli aivan umpikeskustassa, keskustori Heuvelin vieressä!!! Mun huoneeni on kuin jättiasunto verrattuna Damin vastaavaan! Mulla on iso eteinen, iso kylppäri kylpyammeella, kaksi jättisänkyä ja kaksi isoa ikkunaa, joista toinen suoraan Korte Heuvelille, vilkkaalle baarikadulle Heuvelin vieressä. Ihan pikkaisen kurkottamalla näen myös Heuvelille suoraan tapahtumien keskipisteeseen. Ja kaverini kertoi, että tämä on tismalleen samanhintainen kuin mun postimerkkini Amsterdamissa! ...ai niin ja tietysti suomalaisittain verrattuna minibaari on suorastaan luksusta, mietti sitä sitten sisällön tai hinnan puolesta *leveä virne*

Automatka tänne oli myös oikein mielenkiintoinen, oli kiva katsella tuttuja ja vähemmän tuttuja maisemia vuosien takaa. Samoin saapuminen Tilburgiin: jälleen kerran sekoitus tuttua ja turvallista sekä outoa ja kummallista. Näkyvin muutos ovat kaksi "pilvenpiirtäjää", tornitaloja jotka erottuvat Tilburgin kaupunkimaisemassa. Sääli vain, että toinen niistä on ruma kuin synti. Se on aivan kuin mikä tahansa normikerrostalo, ainoana erona että se on tavallista korkeampi. Itse tylsyys! Olisi ollut edes kunnolla ruma, niin sitten se olisi jo rumankaunis :P

Jahans, kaverit soittivat juuri, 10 minuuttia lähtöön. Menemme moikkaamaan vanhoja tuttuja 8 vuoden takaa, siitä lähtee tämän illan vietto. Odotettavissa: paljon höpöttämistä, tuttuja naamoja, outoja naamoja, olutta, ahtaita baareja ja ennen kaikkea – tunnelmaa!!!

—c—

Jos en ole nukkumassa, niin olen kävelemässä, kiertelemässä, juttelemassa, oluella, tms. Koko ajan riittää tekemistä! Vaikka ostospaikkoja olenkin kierrellyt ahkerasti, juuri mitään ei ole tullut osteltua. Turistikrääsä ei oikein innoita.

Ihmisiä on hauska katsoa: niin monta eri kansallisuutta, niin monta eri taustaa, niin monta eri persoonallisuutta... Täällä ei tosiaan tiedä, kehen ja missä sitä oikein törmää. Esim. eilen perjantai-iltana omassa hotellissani juttelin jokusen tovin amerikkalais-suomalaisen naisen kanssa, joka tuli Hollantiin kuuntelemaan Bob Dylania ja makoilemaan tulppaanipellolla (!).

Puhuminen onkin melkein pakollista. Small-talk on osa paikallista elämää ja sitä tuleekin höpöteltyä kaikenlaista niitä näitä. Onneksi omassa hotellihuoneessa voi välillä käydä lataamassa omia suomalaisia hiljaisuuden akkuja :)

Joko puhuin hotellihuoneestani? Tarkemmin kun katselen, niin on tämä sentään huimat 2 x 2 metriä, ikkuna suoraan kadulle, oma pesuallas, avokaappi ja tv. Suihku ja vessa ovat koko kerroksen yhteisiä. Onhan sitä meteliä, mutta se oikeastaan häviää taustameluksi. Ei tämä olekaan tarkoitettu miksikään 5 tähden huippuhotelliksi :P Oikeastaan ainoa, mikä pikkaisen ärsyttää, ovat naapurihuoneen asukkien (50+ naisia) tapa paiskoa oveansa niin, että mulla ikkunankarmit heiluvat ja peili meinaa tippua seinältä. Mutta sitä tottuu, kun ei turhia stressaa.

Kokolattiamatot: niistäkään täällä ei ole vieläkään päästy eroon. Joka paikassa kokolattiamatto on liki pakollinen lisävaruste. Toisaalta, tässä maassa rampataan kengät jalassa joka paikassa, joten matto imee kaikki kurat kengistä. Ja ovat myös sen näköisiä... Ja hajuisia. Joillain huoneilla on oma, erityinen ominaishajunsa. Kesti tovin, ennen kuin muistin, mistä se johtuu. Niistä matoista :)

Tänään sitten Tilburgiin, vanhaa kotikaupunkia katselemaan. Hei ja hoi!!!

—c—

Dodii! Kaupungilla pyörimistä siellä täällä, kenkien kuluttamista kilometrien mittaisella kauppakadulla, talojen rakentamistyylin ainaista ihmettelyä, ihmisten jakautumista paikallisiin (tai sen näköisiin) ja turisteihin.

Itse lukeudun suurimman osan ajasta paikallisen näköiseksi – asia on helppo päätellä siitä, että mulle ei ole tyrkytetty huumeita, huoria eikä "halpoja" nukkumapaikkoja. Marssin vain tiukasti eteenpäin katsellen, aivan kuin muka tietäisin minne olen menossa :D Sama taktiikka auttaa myös taskuvarkaiden kanssa, he eivät tule yrittämään niin helposti.

Kaikki täällä lukuisia kanaaleja lukuunottamatta muistuttaa mua Tilburgista. Täällä kaikki on vain paaaaljon suurempaa. Esimerkkinä vaikkapa juurikin tuo kauppakatu (lähimmät kaukaiset vastineet olisi kävelykatu Anttilan edessä Tampereella). Se näyttää joka kohdastaan aivan Tilburgin vastaavalta ollen vain huomattavasti sitä pidempi.

Voisin taas lässyttää vaikka mitä, mutta lähden juurikohta kaverin kanssa tutustumaan Damin yöelämään. Aloitamme illan hänen työkavereittensa seurassa ja siitä sitten livahdamme omille teillemme.

Phoeben äänellä: "Oh, that's funny, you should tell that!" Kraanat. Mikään ei ole muuttunut kymmenessä vuodessa. Pikkuriikkisissä vessoissa on saakeli vieköön edelleenkin kierrettävät kylmävesikraanat (ei puhettakaan lämpimästä vedestä). Suihkun kraanakin on kierrettävä kaksiosainen, kuten Suomessa joskus 70-luvulla. Lentokentälläkin luulin, että kas ovat vaihtaneet jonkin Oras-kopion vessakraanoiksi, mutta sekin oli kylmävesikraana. Ainoa ero oli, että kun meillä lämpöä säädellään veivaamalla sivusuunnassa ja veden määrää pystysuunnassa – niin näissä lentokenttäkraanoissa oli vain kylmä vesi ja määrä tuli sivusuunnassa. Aiheutin hupia paikallisille yrittämällä painella ja nuijiakin sitä perkulan vipua alaspäin (tuloksettomasti of course).

Mutta nyt täytyy lähteä, mulla on metro napattavana. Sii juus!

—c—

EDIT: Perjantain blogi tipahtaa vasta nyt lauantaina. Kuten viksuimmat jo arvasivatkin, on kiirettä pitänyt, kun ei ole poika mitään tätä enempää kirjoitellut. =)

Paljon tapahtunut edellisen merkinnän jälkeen. Aloitan vaikka sillä, että olen hotellissa umpikeskustassa!!! Whee!!! (Huomautus: huoneeni on likimain parisängyn kokoinen. Oikeasti :-)

Mutta ennen selvitystä siitä, miksi olen hotlassa enkä kaverin luona, vähän jotain muuta.

Lento Riikasta Damiin sutjahti tällä kertaa suihkarilla, pienellä Boeing 737-600 -koneella. Hämärä muistikuva, että samanlaisella, mutta Ryanairin väreissä, olen lennähtänyt muutamia vuosia sitten Lontooseen. Mutta se asia menee sivuun. Boeinginkin kyydissä siemaisin samat punkut ja juustot kuin Fokkerissakin. Mukava reissu, vaikka meinasinkin ryhtyä kuorsaamaan istuimellani. Vierustoverini, joku liettualainen vanhempi mies, ystävällisesti tönäisi mut hereille (ilmeisesti keskeltä kuorsausta) ojentamalla lentoemojen tuoman tarjoilulistan.

Laskeutuminen Damiin oli jotain jännää. Siihen tietysti sisältyi pakolliset muutaman kilometrin ajelut itse lentokentältä varsinaiseen terminaaliin, matkalla jolla lentokoneet ylittävät sillalla pari moottoritietä. Hauskan näköistä on se =)

Jännyys tuli paluusta tuttuun (no, tuttuun ja tuttuun) maahan kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Kuvailin sitä myöhemmin kaverilleni, että something familiar, something strange...

Junalipunkin sain ostettua näppärästi sen oikean hintaisen 3,60 € eikä turisteille yhdellä napilla tarjottavaa "easy ticketiä" hintaan 6,60 €. Muistutuksena siitä, etten todellakaan ole enää tuppisuiden Suomessa, pääsin höpöttelemään 15 minuutin matkallani hollantilais-unkarilaisen veijarin kanssa. Muistelimme punatähtiä ja MacDonaldsia, mutta ei siitä sen enempää (Unkari-muisteloista saisi vaikka mitä irti).

Päästyäni Damin keskustaan rautatieasemalta ulos, oli olo taas yhtäkkiä surrealistinen. Ihmisiä, vimpaimia, kojuja, ruokia, hajuja, hassuja naamoja jne. Kuin olisi Linnanmäelle tullut. (Särkänniemi se ei voinut olla, sillä se on jokseenkin tuttu paikka mulle.)

Hortoilin 20 asteen kirpeässä kevätsäässä (insert sarkasmi here) hikoillen kuin puolisika, laukkua perässäni raahaten. Mind you, siellä oli mm. 10 tölkkiä hernekeittoa, ruisleipää, salmiakkia ja Suomi-viinapullo =) Lopulta löysin kaverin opastamaan paikkaan odottelemaan.

Eli hotellin, jossa nytkin olen. Eijei, nyt ei saa kuvitella mitään Intercontinentaleja, Suomessa tämä paikka olisi ehkä motelli tai hostelli nollalla tähdellä. Tyypillinen Damin pikkupaikka: alhaalla pieni baari ja lukitun oven takana huoneistosokkelo erikokoisia huoneita. Pieni anekdootti saapumisestani: täällä myydään 70 erilaista olutta hanassa ja pullossa – minä hollantilais- ja belgialaisoluitten ystävänä onnistuin pyytämään aivan ensimmäiseksi kahta sellaista, jota heillä ei ole. Ja äsken löysin kolmannenkin ei-oon. Talk about luck xD

Mutta takaisin aisaan: ystäväni oli mennyt ostamaan vaimonsa kera uuden asunnon (pitkä juttu, ei siitä sen enempää) ja he olivat tänään tajunneet, etten voikaan majoittua heidän luonaan kaaoksessa. Mua ei olisi haitannut sekasorto, mutta loppujen lopuksi vaihtoehtototeutus oli siis tämä kämppä. En valita, hauskahan tämä on ja kivalla paikalla. Jos kohta katumeteli tietysti kuuluu.

Tänään lunkisti, kohta nukkumaan. Tipahdan melkein tähän istuavilleni...
3,5 h unien päälle tämänpäiväinen seikkailu on ollut yllättävänkin kuluttava. Huomenna on sitten "työpäivä". Kaverin kanssa kahdestaan A-luokan iltaa viettämään :D:D:D

—c—

PS: Tämän hotellin nimi EI ole Hotel Multatuli.