Giethoorn (= Vuohensarvi vanhalla hollanninmurteella) on kylä ilman katuja. Kaikki hoituu veneillä, sillä aikanaan suon päälle rakennetussa kylässä ei nähty katuja tarpeelliseksi. Levennettiin suonkuivatusojia ja tehtiin niistä kanaaleja sen sijaan. Koko kyläelämä pyörii veneiden ympärillä, mukaan lukien poliisi, palokunta ja jopa roskien keruu.
Kylä perustettiin 1230 eli se on 45 vuotta vanhempi kuin Amsterdam, liki 800 vuotta. Aina sotien jälkeiseen aikaan asti se oli köyhä maalaiskylä, josta kukaan ei tiennyt mitään. Sitten 1958 siellä tehtiin hollantilainen elokuva Fanfare, joka sai aikaan yleisöryntäyksen. Ensimmäiset turistit tulivat Hollannista, sitten Saksasta ja Belgiasta, sitten Ranskasta ja Iso-Britanniasta - tänä päivänä kirjaimellisesti ympäri maailman.
Nykyään kaikki pyöriikin turismin ympärillä, maatalouden jäätyä vahvasti kakkossijalle tulonlähteenä. Ympäröivät kylätkin hyötyvät tästä, sillä niistäkin tullaan Giethoorniin töihin. Kyläläiset ymmärtävät turismin merkityksen, sillä ilman sitä kylä olisi hiljainen, kuoleva muuttotappiokylä. Turismin aiheuttamiin ongelmiin on kuitenkin varauduttu monella pienellä mutta yllättävän tehokkaalla tavalla.
Kylän historiallisessa keskustassa talon saa ostaa vain, jos sinne muuttaa itse. Samoin ravintolan, kaupan, museon tai muun yrittäjän pitää itse asua samassa talossa omistamansa yrityksen kanssa. Taloja ei saa muuttaa ulkopuolelta, mutta sisäpuolelta asunnot paljastuvat siististi remontoiduiksi kaikilla nykyajan tarpeellisuuksilla ja mukavuuksilla. Kaikki turistiveneet (yhteensä noin 700) ovat sähköisiä ja siten sekä päästöttömiä että hiljaisia.
Välillä on vaikea ymmärtää, että kaikki vanhan keskustan kanaalit ja lähellä oleva tekojärvi ovat kaikki ruumiillisen työn tulosta viimeisen 800 vuoden ajalta. Vielä hämmentävämpää on se, että sekä kanaalit että koko järvi (noin 2 km kanttiinsa) ovat vain 1 m (yksi metri) syviä ja pohjalta löytyy vanha, kova hiekkapohjainen entinen merenpohja. Perinteinen tapa liikkua olikin käyttää pitkää keppiä ja työntää venettä sen avulla.
Kylästä ja sen historiasta riittäisi vaikka mitä kerrottavaa, kuten vaikkapa miten se sai nimensä ja miksi tekojärvi syntyi vahingossa. Jos kiinnostusta löytyy, niin ehkä palaan niihin toisella kertaa. Joka tapauksessa se on uskomaton, satumainen paikka kaikkina vuodenaikoina.
20 vuoden IT-hörhöilyn jälkeen vaihdoin elämääni ja ryhdyin matkaoppaaksi. Pitkä tarina sekin. Nyt koen onnekseni, että mulla on mahtava etuoikeus mennä kylään työn puolesta liki joka päivä ja kertoa sen tarinaa ihmisille ympäri maailman.