Tähän väliin tuleekin yllättäen yksi vaikuttava sarjakuvakokoelma. Tämä oli ennalta suunnittelematonta, mutta teos oli niin vaikuttava, että päätin nakutella siitäkin lukupäiväkirjaani. Alun perin tämä on kirjoitettu jo 27.4.07 mutta päätyi tänne vasta nyt...
MURROS – rautaesirippu repeää
Toimittaneet Pierre Christin ja Andreas C. Knigge
1. painos, 1990, 77 sivua, ISBN 951–876–180–9, Kustannus Oy Semic
Sarjakuvakokoelma ilmestyi Saksojen yhdistymisen pyörteiden innoittamana. Kirja ilmestyi samanaikaisesti seuraavissa maissa: Alankomaat, DDR, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksan Liittotasavalta, Suomi, Tanska, Unkari ja USA.
Sisältää eri sarjakuvapiirtäjien enintään muutaman sivun mittaisia näkemyksiä ja ajatuksia Berliinin muurin kaatumisesta ja maailman muuttumisesta sellaiseksi, josta ei ole enää paluuta. Kirjan alkutekstissä Pierre Christin pohtii muutoksen visuaalista muutosta: mitä tulee tai pitäisi tulla menneen kommunistivallan jähmettyneiden symbolien tilalle – ja sitä, että muuttuuko mikään oikeasti...
Neila Gaimanin ja Dave McKeanin teoksesta Neljä muuria:
Hallitukset ja julkiset äänet väittävät jatkuvasti, että hyvät aidat tekevät hyvät naapurit, ja tiukentavat tarkastuksia rajoilla pyrkiessään tekemään meidät onnelliseksi siellä, missä olemme. Mutta jokin ihmisessä ei rakasta muuria, ja sitä kutsutaan ihmisyydeksi.
Koska kyseessä on visuaalinen laitos (ei vain pelkkää perinteistä sarjakuvaa), haluan lisätä tähän vielä pari visuaalista sitaattia. Vertaile sivujen 20–21 Max Cabanesin ja sivun 72 Jean "Moebius" Giraud'n näkemyksiä toisiinsa. Toisistaan tietämättään nämä ranskalaiset ovat päätyneet yllättävän samanlaiseen visuaaliseen sommitteluun ja ideaan, mutta poikkeavat silti radikaalisti toisistaan.
5 punaista tähteä!
Luettu perjantai-iltapäivällä omassa olohuoneessa kesken kukkien istutuksen auringon kutittaessa ikkunoista.
Olen lukenut tämän sarjakuvakokoelman useammankin kerran, mutta edellisestä kerrasta onkin jo aikaa muutamia vuosia. Niinpä kun satuin vahingossa ottamaan sen esiin hyllystä ja näin yhden lempipiirtäjäni Enki Bilalin (ranskalainen hänkin) kansikuvan, päätinkin lukaista sen ex tempore. Samainen kansikuva oli aikanaan juurikin SE syy, miksi tämän opuksen antikvariaatista mukaani nappasin. Tällä kertaa maltoin lukea myös Pierre Christinin alkukirjoituksen "Subjektiivisuus vastaan objektiivisuus". Oli hämmentävää huomata tämän 17 vuotta vanhan opuksen yllättävä ajankohtaisuus vielä tänä päivänäkin. Monet asiat pitävät vieläkin paikkansa, vain niiden nimet ovat muuttuneet. Kirjan kautta eri kirjailijoiden ja piirtäjien kautta henkii niin uskoa vapauteen, mahtipontisuutta, kyynisyyttä kuin mustaakin huumoria.
Suosittelen niin kaikille sarjakuvan ystäville, Saksan lähihistoriasta kiinnostuneille kuin – huom! – viestinnän ja visuaalisten alojen opiskelijoillekin!
Hae Alkosta pullo votkaa (sellaista hyvää ja laadukasta, jonka pullonsuussakin on sisäänrakennettuna kaatonokka), työnnä se tyhjään (ja pestyyn maitopurkkiin), täytä maitopurkki vedellä, aseta pystyasentoon pakkaseen ja anna jäätyä vähintään vuorokausi. Sen jälkeen revi pahvit pois ja voilá – sinulla on kantti kertaa kantti votkaa takuukylmänä nautittavaksi. Kutsu ystäväsikin kylään nauttimaan makoisia kerta-annoksia MURROS avec vodka!
-c-