Politiikkaan haluava yrittäjä Veikko Vallin on yhdensortin linssilude. Eilen hänestä kirjoitettiin iltapäivälehdistössä näyttävästi, kun hän kertoi yrittäjäkokemuksistaan Suomessa, Portugalissa ja Virossa. Kuten arvata saattaa, somemyrskyhän siitä nousi. Ärsyttävä äijä, kerta kaikkiaan. Kehtasikin sanoa, että Suomessa on ollut vaikeinta yrittää.
Kertoi vielä kuinka paljon on maksanut verojakin. Kyllä siitä nyt viimeistään pitää pulttia ottaa, jos ei palmukuvista vielä saanut tarpeeksi kimmoketta. Omalla työllään tehnyt rahaa ja kehtaa vielä puhua siitä. Parempi olisi jos olisi voittanut lotossa. Siihen on sentään kaikilla mahdollisuus, Lottovoittoon siis.
Mutta on sillä Veikolla asiaakin. Poliitikkovapaan puolueen kanssa häärätessä hän nostaa elintärkeitä asioita esiin. Seuraan innolla kuinka moni provosoituu Veikon kommenteista ja kirjoituksista, kun puhutaan taloudesta. Talous on kuin tulehtunut avohaava. Pirullisen kipeä, akuutin hoidon tarpeessa. Jotain tarttis tehdä, kun ei se itsellään parane.
Miten saadaan valtion kassaan rahaa?
Tämä näyttää olevan epäselvä niin hallitukselle kuin osalle kansastakin. Käydäänpä se nyt yksinkertaistetusti läpi. Valtion kassaan rahaa saadaan, kun yritykset menestyvät. Samalla luodaan työpaikkoja yksityissektorille eli yrityksiin ja kulutus kasvaa. On rahaa leipään ja leivänpäällisiin.
Nyt kuulen jo takavasemmalta, miten joku haluaa minulle valistaa ”mutta julkisella sektorilla tehdään tärkeää työtä!”. Niin tehdään, mutta uskokaa tai älkää, se ei tuota valtiolle rahaa. Se on rahaa mitä siirrellään valtiolta ensin työntekijälle, siitä sitten kerätään osa rahasta takaisin verona valtiolle. Mutta valtion työ ei itsellään tuota lisää rahaa*, eikä se siten ratkaise taloutemme kassavajetta.
Tuottavia työpaikkoja luovat yritykset, pienet ja suuret. Tässä artikkelissa käsitellään yleisintä yritystyyppiä eli yksityisomisteista yritystä. Ne ovat pääosin omalla rahalla pyöriviä toimijoita, jotka ottavat yrittäjäriskin ja kantavat sen alusta loppuun itse. Onnistuessaan yritykset maksavat veroa niin arvonlisäverojen** kuin yhteisöveron muodossa. Yritysten omistajat maksavat itselleen palkkaa, osinkoja tai muuta veronalaista tuloa. Kaikesta maksetaan veroa, tilikauden päättyessä jopa myymättömien tuotteiden varastosta. Hyvän yrityksen voi sitten myydä voitolla ja voitosta maksetaan sitten luovutusvoittovero vielä kaiken päälle. Veroa, veroa.
Epäonnistuessa seuraa konkurssi, josta sitten seuraa mitä seuraa. Pienelle yritykselle se yleensä tarkoittaa yrittäjän oman omaisuuden ja kasvojen menettämistä sekä työpaikkojen katoamista. Suurempi yritys pystyy parhaimmillaan varautumaan tähän ja silloin katovat vain työpaikat. Konkurssi on kuitenkin melkolailla luonnollinen tapahtuma, joskus yritys ei vaan toimi tai sen toimiala tai toimintamalli muuttuu vanhanaikaiseksi. Siitä, ovatko kaikki konkurssit tarpeellisia voidaan sitten keskustella toiste.***
Miten yritys voi maksaa suuria summia veroja, silloinhan yrityksellä ja yrittäjällä pitää olla isosti rahaa!
Pienessä yrityksessä yrittäjän oma tulo nostetaan yrityksestä palkkana, josta maksetaan tulovero. Se toimii samoin kuin palkansaajille, tosin monen yrittäjän veroprosentti on noin 5% duunarin veroprosenttia isompi.
Veroa maksetaan myös varaston arvosta. Jos tuotevaraston arvo on 100 000€ se huomioidaan varallisuutena verotuksessa ja siitä maksetaan 20% yhteisöveroa. Jokaisesta nappikaupan napista maksetaan valtiolle yhteisöveroa 20%. Voitaneen siis sanoa, että Niinan Nappitalon napeista 1/5 kuuluu yhteishyvällisesti valtiolle.
Niina siis maksaa varastossaan olevista napeista veroa, vaikka Niinalla ei olisi itsellään pennin hyrrää omalla tilillä ostettuaan varaston omalla rahallaan. Niina voi maksaa palkkaa vasta, kun valtio on saanut omansa. Lisäksi hyvänä vuonna hän maksaa tuloksestaan yhteisöveroa. Arvonlisäveroa** maksaa aina, kun hän myy yhdenkin napin.
Menestynyt ja vakavarainen yritys voi sitten maksaa osinkoja tilikauden päätyttyä. Niistäkin maksetaan veroa varsin monimutkaisen kaavan mukaan, jossa huomioidaan tehdyn tuloksen määrä. Osan osingoista saa silloin halvalla veroprosentilla. Halvalla, mutta ei ilmaiseksi. Ja tulokseen suhteutettuna.
Mistä syntyvät yksityisyrittäjän miljoonat?
Yrittäjän miljoonia ei synny paitsi jos valtiokin saa omansa. Jos yrittäjä on niin hyvässä asemassa, että pystyy nostamaan osinkoja pienellä verolla tarkoittaa se sitä, että hänen yrityksensä on jo maksanut yhteisöveron. Ja kyllä osingoistakin veroa pitää maksaa.
Kannattaako onnistuneelle yrittäjälle olla kateellinen?
Totta mooses kannattaa. Kaikesta kannattaa olla kateellinen. Kannattaa myös ottaa onnistujasta opiksi ja tehdä itse paremmin perässä. Ajattele, sinäkin voisit olla miljonääri. Ei tartte kuin perustaa yritys ja onnistua. Niin minäkin ajattelin tehdä.
Kauppias Koskinen
PS. Starttirahaa saa, kun hakee heti alkuvuodesta. Siitä vaan rohkeasti yrittämään, sillä Suomi tarvitsee yrittäjiä. Sitten sinäkin voit postailla puolta kansaa jäytäviä kuvia palmurannoilta.
* Itseasiassa keksin heti kirjoitettuani mikä valtiollinen työllistäjä tuottaa rahaa valtion kassaan. Se on tulli. Ja siinä olisikin loistava rahankeruukohde, jos kaikki ebay, wish ja aliexpress ostajat maksaisivat arvonlisäveronsa ostoksistaan.
** Arvonlisäveroa voi syntyä vain silloin, kuin jotain myydään. Jonkun siis pitää joko myydä tuotetta tai palvelua, eli joko varastoida tuotetta omalla riskillä tai tuottaa palvelua omalla riskillä. Vaikka arvonlisäveron periaatteessa maksaa kuluttaja ja sen pitäisi olla tuotteen hinnan päälle laskettu ei se kansainvälisen kilpailun aikana aina mene näin. Arvonlisäveron ollessa joustamaton osa tässä yhtälössä on jousto löydyttävä katteesta.
*** Tuskin ovat. Joskus toimiva yrityskin voi joutua konkurssiin, vaikkapa hetkellisen kassakriisin vuoksi tai pankin muuttaessa yksipuolisesti lainojen sääntöjä, kuten kävi 1990-luvulla.
Kirjoitettaessa soi Matti ja Teppo, Mä joka päivä töitä teen.
