Sori15

Älkää ampuko viestintuojaa! Halusimme #sori15 ryhmämme kanssa koota lähipiiristämme tarinoita siitä, mitä tapahtuu, kun pk-yrityksessä asiat eivät menekään työntekijän kanssa niin kuin pitäisi. Yksi teeseistämme on se, että sairaslomat kuuluisivat Kelan maksettaviksi, eikä yrittäjän. Haluamme myös, että irtisanomisen tulisi olla helpompaa. Tämä kirjoitus on eläviä esimerkkejä näiden vaatimustemme tueksi.

Alkuun haluan muistuttaa, että ylivoimaisesti suurin osa työntekijöistä on loistavia ja hoitavat työnsä tunnollisesti ja mallikkaasti. Arvostamme sitä suuresti, eivätkä yritykset pärjäisi ilman näitä loistavalla asenteella työtään tekeviä. Kirjoituksen pointti on se, että meillä pk-yrityksissä jopa yksi väärä rekrytointi saattaa kaataa kaiken ja viedä pahimmassa tapauksessa työpaikan muiltakin, myös yrittäjältä itseltään.

Alla on viisi esimerkkiä siitä, millaisiin vaikeuksiin pk-yritys voi joutua, kun rekrytointi ei mennytkään kuin elokuvissa. Nimet on muutettu.

Esimerkki 1. ”Matti” 22-v masentuu
Matti tuli töihin ihan hyvällä asenteella. Mukava nuori mies ja yleensä rauhallinen. Hermostuessaan kiihtyi kuitenkin nollasta sataan hetkessä ja antoi sen kuulua. Työtahti oli ehkä hiukan verkkainen, mutta ei se mitään, eivät kaikki voi olla supermiehiä. Kaikki sujui hyvin, kunnes tyttöystävä jätti Matin. Ei kiva juttu, mutta nämä asiat nyt kuuluvat nuoren miehen elämään. Matti kiiruhti kertomaan pahasta olostaan työterveyslääkärin järjestämälle psykiatrille, joka kirjoitti Matille kaksi viikkoa sairaslomaa tästä toipumiseen. Diagnoosi oli määrittelemätön masennus, joten työnantajan oli maksettava palkka. (Laki sanoo, että suru ei ole sairaus ja työnantaja ei ole tällöin palkanmaksuvelvollinen, mutta lääkärin diagnoosi ”masennus” velvoittaa maksamaan palkan). Sairaslomaa kirjoitettiin kaksi viikkoa, jotta ”ei tarvitse sitten heti tulla hakemaan lisää.” Sairasloma oli työnantajan mielestä kohtuuttoman pitkä tässä tapauksessa. Kuulostaako reilulta? Odotapa, kun kuulet kustannukset:
Sairasloma-ajan palkka: 1150 €
Sivukulut: 830 €
Lääkärikulut: 150 €
Tuuraajan palkka sivukuluineen: 2200 €
Yhteensä: 4330 €

Kahden viikon sairasloma toi siis yritykselle reilusti yli 4000 euron kulut. Ja tämä ei vielä sisällä sitä hallinnollista työtä (mm. töiden uudelleen järjestely), joka sairaslomasta koitui yritykselle. Tämä on pk-yritykselle jättimäinen menoerä. Talouden saaminen tasapainoon kesti tässä tapauksessa useamman kuukauden ja yrittäjä ei pystynyt kahteen kuukauteen nostamana itselleen palkkaa ollenkaan.

Esimerkki 2. ”Marke” – myymäläpäällikkö, joka hoiti liikkeen lähes konkurssiin
Erääseen suurkaupungissa sijaitsevaan vaatealan erikoisliikkeeseen oli myymäläpäällikön paikka auki. Marke onnistui vakuuttamaan osaamisensa työhaastattelussa ja sai paikan. Koeaika meni mukavasti, mutta sen päätyttyä alkoi tapahtua asioita: kassasta hävisi rahaa, asiakkaat alkoivat kysellä, miksi liike oli kiinni keskellä päivää (eräänä päivänä Marke oli bongattu keskellä päivää torilta kahvilta), maanantaisin Markella oli usein ”huono olo” ja piti jäädä sairaslomalle. Kaikkeen löytyi kuitenkin selitys, mm. rahat oli laskettu väärin ja sairastuminen vaan nyt sattui maanantaiksi joka kerta. Kerran liikkeestä löytyi viikonlopun jäljiltä kasapäin tyhjiä pulloja ja laseja, mutta sitä suuremmin selittämättä Marke jäi sairaslomalle, koska oli kuulemma joutunut tappeluun viikonlopun aikana.

Työntekijän suojan takia Markesta ei päästy eroon millään muulla kuin lopettamalla liike. Marke vei kuitenkin asian liittoon ja yrittäjä sai liiton puolelta kuulla olevansa ”riistäjäpaska”. Yrittäjä menetti liikkeensä sekä tuhansia euroja rahaa varastamisen, turhien sairaslomien sekä liikkeen lopettamisen takia, mielenrauhasta puhumattakaan.

Erimerkki 3. ”Jussi” – varasteleva varastomies
Jussi sai varastomiehen paikan, koska hänen uskottiin olevan sopiva työhön. Jussi kiitti työpaikasta ryhtymällä varastamaan yrityksen varastosta. Hän jäi jonkin ajan kuluttua kiinni ja selvisi, että tavaraa oli Jussin toimesta kadonnut yli 4000 euron edestä. (Näistä Jussi jäi kiinni, mikä lie todellisuus). Syyttäjä ei vienyt asiaa eteenpäin, koska jokainen tuote olisi pitänyt pystyä osoittamaan aukottomasti , eli jokaiselle varkaudelle olisi pitänyt olla silminnäkijä. Todisteena oli kuitenkin tilausviitteet ja väitetyt palautukset maahantuojalle. Näistäkin löytyi todistukset viideltä maahantuojalta, ettei tavaroita ollut Jussin väitteestä huolimatta palautettu. Tämä ei kuitenkaan auttanut. Yrityksen olisi pitänyt palkata lakitoimisto erikseen asiaa hoitamaan ja todettiin, että asian käsittely tulisi lopulta liian kalliiksi yritykselle.

Jussi kuitenkin keksi mennä työterveyslääkärille tekemään ilmoituksen yrittäjästä työpaikkakiusaajana, kun varkautta lähdettiin selvittämään. Ja Jussi saikin sairaslomaa, koska häntä oli niin ”kaltoin kohdeltu”. Jussi oli jo irtisanonut itsensä uuden työpaikan takia ja oli irtisanomisajalla, kun varkausasian selvittely alkoi.

Myöhemmin valvontakameroista kävi ilmi, että Jussi oli ollut myymälässä liikkeen aukioloaikojen ulkopuolella ja vieläpä joku ulkopuolinen seuranaan. Jussi oli näppärästi varastojärjestelmästä kirjannut ulos tavaraa, joita ei koskaan ollut maksanut. Tämäkään ei syyttäjälle kuitenkaan riittänyt. Onni onnettomuudessa oli, että Jussi ei kuulunut liittoon. Yrittäjä pidätti lopputilistä osan varastettujen arvosta, joka sekin oli kuulemma laitonta.

Kulut yrittäjälle oli varastetun tavaran ja sairasloman takia yli 6000 euroa. Puhumattakaan siitä, mikä henkinen taakka tällaisen asian selvittely ja hoitaminen on ja kuinka paljon siihen palaa yrittäjän omaa työaikaa.

Korvaus yrittäjälle 0 €.

Esimerkki 4 ”Minni” – mainostoimiston murheenkryyni
Minnin reilun vuoden mittainen työsuhde ei ollut kovin ruusuinen yrittäjän näkökulmasta. Minnin käytös oli kaukana reilun työntekijän työpanoksesta ja yrittäjä joutui käyttämään häneen loputtomasti aikaa ja rahaa. Alla muutama Minnin aikaansaannos työuransa varrelta:
- Töistä myöhästely jatkuvasti, toisina kuukausina jopa useammin kuin joka toinen päivä (yli 15 varoitusta)
- Töistä aiemmin lähteminen sopimatta tai kirjaamatta miinustunteja minnekään
- Töistä poissaolo ilman lääkärintodistusta
- Tarkkuuden puute ja virheiden määrä (yli 15 varoitusta)
- Asiakkaiden tilausten hukkaaminen ja unohtaminen vastata asiakkaiden sähköposteihin
- Epämieluisten työtehtävien tekemättä jättäminen ja omien tehtävin delegointi muille
- Johdolle valehtelu
- Työajan käyttäminen yleiseen vetelehtimiseen ja netissä surffaamiseen
- Vähäinen aikaansaavuus verrattuna muihin työntekijöihin, viitearvona kollegat tekevät saman työn tai työvaiheen keskimäärin kolme kertaa nopeammin
- Epäasiallinen käytös johtoa ja muita työntekijöitä kohtaan sekä myöskin asiakkaita kohtaan
- Työpaikalla nukkuminen (yli 15 varoitusta)
- Yrityksen ja asiakkaiden liikesalaisuuksien levittäminen
- Saadun palautteen huomiotta jättäminen, yritykselle tuotetun ansionmenetyksen kuittaaminen "olankohautuksella"

Irtisanomistilanteessa Minni ilmoitti vievänsä asiansa eteenpäin. Liiton lakimies ei koskaan soittanut perään, onneksi. Ehkä syynä oli se, että vaikka aineistossa asiat oli mainittu suppeasti ja lyhyesti Minnin laiminlyönnit, oli palautenipun pituus 13 sivua.

Kulut Minnille: 0 €

Yrittäjä laski, Minnistä kertyi kuluja n. 30 000 € mm. hoitamattomista työtehtävistä, Minnin sairaslomista ja lusmuilusta työpaikalla.

Esimerkki 5. ”Kikka” kukkakaupassa
Kukkakauppayrittäjä on työllistänyt viimeiset viisi vuotta, viimeisin työntekijä, "Kikka", ollut palkkalistalla jo yli kaksi vuotta. Tilanne kuitenkin meni siihen pisteeseen, että yrittäjä joutui antamaan Kikalle kirjallisen varoituksen. Tästähän Kikka riemastui ja katsoi oikeudekseen jäädä seuraavana päivänä sairaslomalle. Sairaslomalle ei tullut loppua. Yrittäjä joutui lomauttamaan Kikan, jotta ei menettäisi omaa bisnestään. Lomautusilmoituksen jälkeen Kikka lähetti yrittäjälle ilmoituksen olevansa raskaana. Kikka oli katsonut oikeudekseen myös ilmoittaa PAM:lle "epäasiallisesta kohtelusta", koska työnantaja oli kuulemma "soittanut vihaisen puhelun ja laittanut epäasiallisen tekstiviestin". Onneksi kriteerit epäasiallisesta kohtelusta eivät kuitenkaan täyttyneet.

Tällä hetkellä tilanne on se, että pahimmassa tapauksessa yrittäjä joutuu kaikkein sairaslomapalkkojen lisäksi maksamaan vielä 3 kk palkan äitiyslomaa. Yrittäjä ei pysty palkkaamaan ketään Kikan tilalle ja jos todella huonosti käy, joutuu hän sulkemaan kaupan ja menettää samalla oman työpaikkansa sekä kaiken, mitä on vuosien aikana rakentanut.

Suomen lain mukaan on siis "ok", että työntekijä käyttäytyy työnantajaa kohtaan epäasiallisesti joutumatta minkäänlaiseen vastuuseen. Työnantaja vastaa jälleen kaikesta. Henkisesti tämä tapaus on ollut yrittäjälle erittäin raskas, mutta sairaslomaa hän ei pysty hakemaan, koska se ei yrittäjälle ole taloudellisesti mahdollista.

Valitettavasti tällaisten tapausten vuoksi me pk-yrittäjät mietimme todella tarkkaan otammeko ketään töihin. Työntekijän suoja on tässä maassa niin korkea, että selkeissä rikostapauksissakaan ei työnantajalla ole välttämättä aseita lähteä taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta. On sääli, että tällaiset tapaukset pilaavat rehellisten ihmisten työllistymismahdollisuuksia.

Kuten näistä esimerkeistä huomaamme, olisi pk-yritysten irtisanomissuojaa syytä harkita uudestaan. Tätä puoltaa myös se, että pk-yrityksissä pidetään erittäin hyvää huolta työntekijöistä silloin, kun kaikki menee hyvin. Hyvät työntekijät ovat pk-yrityksen tärkein voimavara, joten meillä ei ole mitään syytä irtisanoa ketään turhaan. Haluaisimme tarjota töitä, mutta riskin ollessa tätä luokkaa, jää palkkaaminen usein tekemättä.

Kirjoittaja on #sori15 ryhmän jäsen, joka ei halua nimeän julki, koska sosiaalisessa mediassa viestintuoja kuitenkin lopulta ammuttaisiin.

Yrittäjä vs. Ihminen -pikasanasto

Palkkapäivä

Y: Kuukauden jännittävin päivä, palkkalaskelmat tilitoimistosta ovat saapuneet. Paljonko jää laskujen jälkeen itselle maksettavaa ja riittääkö varmasti kaikkiin työntekijöiden maksuihin? Aika usein itse jää ilman tai joutuu odottelemaan. Sesonkiaikojen rutistus näkyy usein myös palkassa, mutta toisaalta hiljaisempia aikoja varten pitäisi varautua säästämällä.

I: Palkkapäiväni on kuun ensimmäinen perjantai, kuukauden paras päivä. Maksan laskut ja ostan yleensä jotain parempaa ruokaa tai lähdetään ulos. Tarkistan palkkakuitin aina huolella, koska tilinauhasta puuttuu välillä arkipyhäkorvauksia tai sairauspäivien palkkoja. Välillä tuntuu, että pomo yrittää pimittää rahojani, aivan kuin en ammattiyhdistyksen jäsenenä tietäisi oikeuksiani.

Vero

Y: Verenpaine lähtee vaalivuonna nousuun, kun mediassa väläytellään arvonlisäveron nostamista 25 prosenttiin, jotta tuloverotusta voitaisiin keventää ja ostovoimaa lisätä saaduilla verohelpotuksilla. Ostovoima kyllä kasvaa, mutta hyöty tuskin jää kotimaan markkinoille. Harvempi kuluttaja on niin hölmö, että ostaa tuotteen kotimaisesta kivijalkaliikkeestä, kun sama tavara löytyy verkkokaupasta vähintään tuon 25% halvemmalla.

Teinitähti Robin suosi suomalaista –kampanjassa olisi varmasti toiminut Kekkoslovakian aikaan, mutta vuonna 2015 liikkeessä pitäisi pystyä myymään hinnaltaan kilpailukykyistä tuotetta. Kilpailukykyä ei tämän hetken alv:lla ja kaikilla sen lisäksi maksettavilla veroilla ja kuluilla ole mahdollista saavuttaa.

I: Mitä enemmän tienaan, sitä vähemmän jää käteen. Veroprosentti tuntuu olevan hintojen ohella se jyrkimmin nouseva käyrä. Lisäksi tuntuu, että meidän verorahoilla täällä lepäilee iso joukko työttömiä ja muita sosiaalipummeja. Mieluummin käytettäisiin nekin rahat vaikka julkisiin investointeihin, että saataisiin työttömät töihin ja homekoulujen tilalle kunnon tilat koululaisille. Ja sitten yritykset vaan siirtävät konttoreitaan halvemman verotuksen maihin ja meidän verorahoilla pitäisi hoitaa suurten ikäluokkien eläkkeet. Mokomatkin pimittäjät, kantaisivat vastuunsa!

Ylityöt

Y: Töitä tehdään silloin kun niitä on. Taitaa olla tuttu slogan monen muunkin yrittäjän kotona. Pidempiä päiviä tarpeen vaatiessa ja joustoa asiakkaan aikataulujen mukaan, joustetaan myös pienenä asiakkaana, kun tavarantoimittajalta lähtee lähetys myöhässä. Iltatöistä ja viikonlopuista ei laskuteta asiakkaalta erikseen, eihän tavaran myöhästyminen ollut hänen syynsä, eikä sekään, että mieli muuttui viimeisessä sovituksessa.

Itse yritän muistaa, että messuviikonlopun jälkeen voi tasata työtuntimäärää nukkumalla maanantaina niin pitkään, kun unta riittää ja juomalla kahvit rauhassa. Tunnelmaa saattaa latistaa, kun iltapäivällä jalat vielä jomottaen avaat klo 9.35 saapuneen sähköpostin, joka menee suunnilleen näin: ”En tiedä, miten teidän firmassa on tapana, mutta koitin näin virka-aikaan soitella, että mitä maksaa tämä ja tuo eikä vastattu, niin koetan nyt tätä kautta”

En voi kuitenkaan olla töissä ihan 24/7, jotta olisin kaikille sopivaan aikaan saapuvilla. Olen myös mukavampi ja idearikkaampi asiakaspalvelija, kun saan levätä ja tehdä muutakin kuin töitä. Onneksi on tekstiviestit ja sähköposti, joita voidaan puolin ja toisin lähettää sopivalla ajalla.

I: Kun valitsin ammattiani, yksi tärkeimmistä kriteereistä oli se, että työ olisi päivätyötä. Säännöllinen päivärytmi on hyväksi minulle ja perheelleni, myös hyvinvointiammattilaiset ovat tämän todenneet. Teen työt työpäivän aikana ja suljen läppärin, kun kello on 15.45, jotta olen ovesta ulkona klo 16.

Olen toki joustanut sesonkikiireiden aikaan ja lähtenyt messuviikonloppuina sunnuntaiksikin töihin, kun siitä saa tuplapalkan. Pomo on kyllä yrittänyt kysyä, josko pitäisin ylitöitä vapaina, mutta en minä niitä kyllä ilman kunnon korvausta halua tehdä. Kiireettöminä päivinä töissä on miellyttävää, kun ehtii tehdä asioita rauhassa ja raivata työpöytää.

Eläke

Y: Yrittäjäeläkemaksuni on tänä vuonna lähes 1/4 arvioidusta vuosiansiostani. Se tekee pienellä arviolla 250€ laskun kuukaudessa. Maksamalla tämän laskun 13 vuoden ajan
(yhteensä maksettu tähän mennessä runsas 32 000€) eläkekertymäni oli viime vuonna 19 euroa kansaneläkkeen päälle. Eläke on pakollinen ja lakisääteinen maksu, mutta kun katselee eläkeyhtiöiden arvioita järjestelmämme kestävyydestä, en usko tuota 19 euroakaan näkeväni. Säästäminen tai sijoittaminen houkuttaisi.

I: Eläkettä pidätetään jokaisesta palkkanauhastani harmittavat 9%. Mutta ajattelen sitä tietynlaisena säästämisen muotona, jonka joku muu, luultavasti työnantaja, hoitaa puolestani. Rehellisesti sanottuna en tiedä, mistä eläkkeeni koostuu, mutta tiedän, että se tulee olemaan 70-80% nykyisistä ansioistani.

Laina- ja luottokelpoisuus

Y: Yritysten lainansaanti on kiristynyt ja valtiovalta on joutunut vetoamaan pankkeihin, jottei nykyistä laajempi konkurssiaalto pyyhkisi yli Suomen. Näin sanovat uutiset ja karu totuus on, että yrittäjän lainaneuvotteluissa ei voi näyttää vakituinen työsuhde –korttia. Yrittäjien lainan vakuudeksi halutaan omaisuutta. Ei yrityksen vaihto-omaisuutta, johon raha on sitoutunut, vaan koteja ja kesämökkejä.

Itselläni näitä ongelmia ei ole, sillä minulle kerrottiin pankista jo yritystoimintaa aloittaessani, että ilman henkilötakausta tai 5000 euron kuukausituloja parilta vuodelta ei tarvitse tulla kyselemään. Tilanne olisi toki erilainen, jos olisin joskus ollut vakituisessa ja täysipäiväisessä työsuhteessa, mutta omalla kohdallani näin ei ole käynyt. Säästän rahat tarvitsemiini ostoksiin, oli kyseessä auto, matka tai pesukone. Onneksi käytännön rahaliikenteessä on menty eteenpäin - ennen kuin verkkomaksaminen debit- ja electronkorteilla oli mahdollista, jouduin ostamaan halpalentoni pikkuveljeni luottokortilla.

I: Sain ensimmäisen luottokortin tulevaa hyväpalkkaista työtä odotellessani, korkeakouluopintojen edetessä 80 opintoviikkoon. En käyttänyt korttia paria matkaa ja rikkoutunutta pesukonetta kummempaan, mutta kyllähän luotto luo turvallisuutta yllättävien tilanteiden varalle.
Ostin ensimmäisen oman asuntoni saatuani vakituisen viran, ja olen viiden vuoden kuluttua maksanut lainan loppuun. Tosin sitten uusi isompi kotimme vaatiikin jo remonttia ja auton voisi vaihtaa pienempään, eli ilman lainaa ei selvitä silloinkaan.

Joskus mietin, miten selviäisin lyhennyksistä, jos joutuisin työttömäksi. Onneksi työttömyys on hyväksyttävä syy saada lyhennysvapaata ja koroista kyllä selviän päivärahoillakin. Oma koti antaa minulle turvaa ja olen ylpeä siitä, että voin myös käyttää omaisuuttani vakuutena sitten kun lapseni ottavat asuntolainaa.

Harrastukset

Y: Olen aktiivinen ihminen ja kiinnostun helposti uusista asioista. Kävisin mielelläni opistossa puutöissä tai kielikurssilla ja haluaisin osallistua myös ryhmäliikuntatunneille. Harrastukset on kuitenkin useimmiten rytmitetty niin, että tunnit alkavat juuri parhaaseen asiakaspalveluaikaan ja monessa harrastuksessa paikalle pitäisi päästä säännöllisesti, oli sitten sesonki tai ei. Ilokseni olen kuitenkin voinut harrastaa yhdistystoimintaa, koska kaikki yhdistystoiminta ei ole kelloon sidottua. Harmi vain, että jos toiminimeni tekisi konkurssin, en enää voisi toimia yhdistyksessä aktiivisesti, koska Suomen lain mukaan konkurssissa oleva yksityishenkilö (=toiminimen velat) ei voi toimia yhdistyksen luottamustehtävissä.

I: Yksitoikkoisen työpäivän jälkeen on ihana lähteä kurssille tai päästä tutun porukan kanssa pelaamaan lentopalloa. Kätevintä on se, että harrastukseen pääsee lähes suoraan toimistolta, jolloin matkoihin ei kulu turha aikaa ja illalla ehtii tehdä vielä kotitöitä. Harrastuksiin uppoaa rahaa, mutta onneksi nykyisin melkein kaikki työpaikat jakavat liikunta- ja kulttuuriseteleitä. Välillä kyllä on niin uupunut viikonlopun laskettelureissusta, että maanantaiksi joutuu ottamaan saikkua.

Loma

Y: Loma on sitä, että ei mennä työpaikalle tai tehdä töitä kotona ihan niin paljoa kuin yleensä. Suosittuja yrittäjän lomia ovat myös venytetyt messumatkat tai seminaarit, joiden kuluista osan saa yrityksen kuluksi. Loma näkyy notkahduksena laskutuksessa loman jälkeen ja valtavana sähköposti- ja laskupinona, sillä yrittäjän loman aikana hänen töitään (ainakaan kaikkia) ei tee kukaan. Loman aikana on hyvä olla tavoitettavissa, jos töissä sattuu jokin katastrofi.

I: Mä kyllä lasken päiviä seuraavaan lomaan aina töiden alkaessa, loma on ihmisen parasta aikaa! Yleensä tulen kipeäksi loman alkuun, mutta onneksi nykyisin loma siirtyy, jos on saikulla. Lomalla saa tehdä ihan mitä haluaa ja työmaileihin vastaa vain automaatti. Rahaa kyllä kuluu, mutta onneksi lomaltapaluuraha tasapainottaa budjetin, jos on tullut törsättyä loman kunniaksi. Iän myötä lomia kaipaa enemmän, onneksi niitä palkallisia lomapäiviäkin kertyy lisää joka vuosi.

Perhe ja koti

Y: Perhe on minulle kaikkein tärkein, vaikkakin aikaa olla kotona on aivan liian vähän. Monesti olen hajamielinen, väsynyt ja ärtyisä ja mietin työasioita, enkä oikein keskity kuuntelemaan. Yritän kuitenkin aina tuoda leivän pöytään ja näyttää lapsille mallia siitä, että ahkeruus palkitaan. Koulujen loma-ajat olivat ennen hankalia, kun lapset kaipasivat tekemistä ja lomailua ja töissä oli kaikkein vilkkainta. Samoin kouluun liittyvät tapahtumat, kuten juhlat ja vanhempainvartit vaativat hiukan säätöä, parhaaseen asiakaspalveluaikaan kun olivat. Lupalappuja kirjoittamalla selvittiin lasten hammaslääkärireissuista, vaikken itse kesken päivän päässytkään kuljettamaan.

Totuus yrittäjistä ja perheistä on kuitenkin sellainen, että monen liitto päättyy eroon ja harva edes uskaltaa perustaa perhettä kun omakin toimeentulo on epävarmaa. Yrittäjän suhdetta yritykseen on vaikea sulattaa ellei ole itse kokenut vastaavaa rakkautta. Eräs kollega osuvasti totesi: ”Minulla on kolme lasta, ensin syntyi firma ja sitten kaksi poikaa.”

I: Perhe on minulle kaikkein tärkein, vaikkakin aikaa olla kotona on aivan liian vähän. Kun on kahdeksan tuntia rehkinyt ja raahautuu kaupan kautta kotiin, tulee usein tiuskittua. Minun on vaikea ymmärtää, miten joku tekee lapsia jos ei sitten ehdi kuljettaa harrastuksiin tai edes tulla katsomaan joulujuhlaa. Kyllä työvuorolistaan saa sovittua vapaata, kun varaa ajoissa. Haluan olla mukana lasteni elämässä täysillä ja parisuhteellekin pitää löytyä aikaa. Onneksi viikonloput ja lomat voi pyhittää perheen kanssa vietettyyn laatuaikaan.

Kirjoittaja on 34-vuotias ompelijayrittäjä, joka kurkkii maailmaa välillä lainasilmillä ja jännittää 16-vuotiaan kesätyöfirman perustajan puolesta.

Yrittäjyydestä puhutaan nyt paljon. Otsikoissa raikaa, miten nuoret haluavat yrittäjiksi tai miten työttömiksi jääneille viiskymppisille ammattilaisille ei ole muuta mahdollisuutta. Polkuja on kuitenkin monia - niin vapaaehtoisia kuin pakotettuja. Merkittävää on se, että yrittäjä haluaa tehdä osaamaansa työtä ja ansaita sillä elantonsa.

Vuosi sitten olin itse tilanteessa, jossa mikään tekeminen ei tuntunut riittävältä yrityksessä, jolle tein palkkatöitä. Uuvuin, mietin arvojani ja sitä, ”mitä haluan tehdä isona”. Suoritin työtehtäviäni liukuhihnalta, en jaksanut enää kehittää, saati suorittaa. Minut oli hiljaittain nimetty yrityksen johtoryhmään ja olin siitä hyvin ylpeä, vaikka takaraivossa kolkutti epäily, että en kulje nyt sitä tietä, jota minun pitäisi kulkea. Työpaikan/työnantajan vaihdoskaan ei olisi tilanteessa auttanut.

Olin jo muutamia vuosia aiemmin iltaisilla kävelylenkeillä miettinyt toiminimen perustamista. Pohdin aihetta ja liikeideaa, joka nousisi siivilleen ja pitäisi perhettä leivänsyrjässä – tai ainakin pankkilainojen -ja korkojen maksukykyä yllä, jos mies toisi muuten ruuan pöytään ja rahoittaisi lasten harrastuksia. Moni tuttavapiirissä piti minua hieman hulluna, kun jätin hyväpalkkaisen vakiduunin. Mutta minkäs teet, jos veri vetää jo kolmannessa polvessa yrittäjyyden tielle. Vaarini oli puuseppä ja isäni öljypoltinkorjaaja. Käsityöläinen minäkin siis sielultani, työkalunani tosin "kynä".

Ei liene yllätys, että eniten alkutaipaleen aloitusta hankaloitti raha. Pakollisia kuluja lähti juoksemaan heti tammikuussa, mutta ensimmäiset laskut asiakkaille kirjoitin vasta huhtikuussa. Ne sain pankkitilille toukokuussa. Kesäkuussa maksuun langennut ennakkoverolappukin kummitteli monesti unissa ja mietin, mistä ne tonnit kaivaisin. Kerrottakoon myös, etten mielestäni ollut epärealistinen arvioidessani vuoden liikevoittoani. Päinvastoin. Hatusta repäiseminen on ei-valmiita asiakkuuksia omaavalle tai käsityöyrittäjälle todella hankala case.

Olinko kuullut starttirahasta? Tietenkin olin, mutta olin myös kuullut sen byrokratiasta ja lippulappusista, joita joutuisin väsäämään. Lomakkeita en pelkää, mutta näennäistä selvittelyä kylläkin. Eikä starttiraha ole automaatio, jonka kaikki saavat. Olin törmännyt kokemuksiin, joissa hakemusrumban jälkeen vastaus oli ”ei”. Lisäksi ensimmäinen asiakkaani kolkutti ovella, ja halusin näyttäytyä heille ”oikeana yrityksenä” Y-tunnuksineen. Rekisteröin siis yritykseni ja lainasin kevään aikana perheeni lomamatkasäästökassan tyhjäksi, jotta saatoin maksaa YELit, puhelin- ja laitekulut sekä muutamat muut pakolliset hankinnat. Koska itselleni ei tuloja herunut, lopetin kaiken kuluttamisen tavallisena kansalaisena. Mies maksoi onneksi perheen pakollisia menoja. Ei elämä olisi ilman sitä toiminutkaan.

En malta olla puhumatta ihan vähän myös arvonlisäveroista. Se onkin mielenkiintoinen aihe, eikä logiikaltaan mene heti järkeeni. Ihan jo senkin takia, että itselleni ei olisi tullut mieleenkään, että tienaisin muka niin vähän, ettei ALV-raja ylittyisi ja voisin siksi hyväuskoisesti jättää sen laskuttamatta asiakkaalta. Tarkoituksenanihan on elättää itseni yrittäjyydellä. Haloo, ei silloin mikään vähäisen liiketoiminnan 8500 euron raja riitä mihinkään (ja terveisiä poliitikoille - eikä kyllä 10.000:kaan)!!!

Päivääkään en vuoden yrittäjäkokemuksellani kuitenkaan vaihtaisi pois. Tästä jatketaan ja jos #sori15-teesit menevät laajemmin päättäjien tajuntaan ja aktualisoituvat, niin laajentuminen ja työnantajaksi ryhtyminenkään eivät olisi poissuljettu vaihtoehto.

Tia, helsinkiläinen viestintäyrittäjä ja 3 kouluikäisen äiti
Seuraathan meitä myös Facebookissa #sori15 ja facebook.com/sori15projekti

Olen Marke Inkoosta - nuori ja vanha (49 v) yrittäjä. Hullu "M", joka valitsi yrittäjyyden omasta vapaasta tahdostaan. Sain tehdä töitä liki 20 vuotta samalle työnantajalle kampaamoalan tukussa. Etenin myyntiassistentista johtoryhmään - yhden naisen menestystarina pienessä mittakaavassa. Töitä tein kovasti, ihan kuin yrittäjä. Saavutin koulutukseeni nähden hyvän aseman ja varman kuukausipalkan.

Mutta.

Olin aina haaveillut yrittäjyydestä. Mikä ihme siinä kiehtookaan? Ei kukaan koskaan minulle ole sanonut, että yrittäminen olisi helppoa - päinvastoin.

Haasteet on tehty voitettavaksi. Mitä voisin hävitä ihmettelin? Saavutan tänä vuonna lasteni mukaan "fossiili-iän" - puoli vuosisataa. En halua mummona kiikkustuolissa katua, etten uskaltanut. Puolisoni kanssa keskustelimme - joo - talo (enimmäkseen pankin omaisuutta) voi mennä. Mutta se on vaan maallista. Tärkeintä meille on perhe. Kyllä yhteiskunta omistaan huolen pitää (näin oletin). Niinpä läksin yrittäjän tielle.

Nyt on 9 kk oy:tä takana. Sain tukea kunnan yrityskonsulteilta yrityksen suunnitteluvaiheessa sekä positiivista palautetta toiminta- ja rahoitussuunnitelmistani. Olenhan lukuja ja suunnitelmia työkseni pyöritellyt - ne oli hanskassa.

Yrittämiseni ei ole mennyt niin kuin Strömsössä. Ei sinne päinkään. Nyt alkaa varsinainen yrittäminen, kun liiketoimintasuunnitelma tehdä uusiksi. Tulipa kokeiltua yksi tapa mikä ei toimi ja nyt pitää lähteä kokeilemaan seuraavaa.

Mikä mätti? Vai pitäisikö todeta mikä "mäntti" ? Peilistä löytyy syyllinen. Markkinointi, liikkeen sijainti. Liian kova vuokra myyntiin nähden. Työntekijämaksut.Työntekijöitä löytyi yllin kyllin ja sain todella ihania ja päteviä neitoja ilta- ja viikonloppuapulaisiksi. Vuokrasopimukseni edellytti liikkeeltäni 70 tunnin viikoittaisen aukiolon. Tämä työllistäminen oli silkkaa itsekkyyttä tietenkin, mutta en halunnut polttaa itseäni loppuun - kuka silloin pyörittäisi yritystä?

Nyt on karsittu työntekijät ja muutan tänään alivuokralaiseksi edullisempaan tilaan. Uskon, että shop-in-shop ajatus toimii minunlaisille pienyrittäjille. Yhteistyössä on voimaa.Voimme jakaa ehkä työvoimaa, markkinointikuluja ja vuokria.

Minä - enkä usko, että muutkaan pienyrittäjät emme kaipaa sääliä. Emme halua riistää ketään. Olemme lähteneet oman unelmamme perään, ottaneet taloudellisen riskin elättääksemme itsemme. Ehkäpä myös työllistääksemme ja elättääksemme muitakin. Kateellinen saa vapaasti olla, jos on valmis vaihtamaan paikkaa kanssani. Yrittäjyys on vaativaa ja vapaata.

Olen pitkään seurannut läheltä mm. hius- ja kauneusalan yrittäjiä ja jaksan ihailla heidän sitkeyttään. Ala, joka on naisvaltainen = äitiyslomia paljon. Ala, jossa usein jo alle parikymppisinä perustetaan yritys, jotta työllistyttäisiin. Palkkatyöpaikka on usein kiven alla, joten ainoaksi mahdollisuudeksi päästä töihin kiinni on oman yrityksen perustaminen.

Yrittäjyys vaatii monipuolista tietotaitoa, siksi on hyvä, että sitä nykyään tarjotaan. Toivoisin kuitenkin yhteiskunnalta = meiltä kaikilta, tukea siihen, jos kaikki ei menekään niin kuin pitäisi. Puoliso jää työttömäksi, sairastun tai leipä loppuu. Samanlaista oikeutta sosiaalitukeen kuin muillakin. Tahdon myös matalampaa kynnystä työllistämiseen - tukea ainakin aluksi.

Lähdin tähän joukkoon mukaan, jotta saisimme nostettua asioita esille. Yksikseen nurkassa nyhrääminen kun ei auta. Tarttis tehdä jotain.

Vaikka voittaisin lotossa en jäisi laakereilleni lepäämään. Laajentaisin yritystä, tekisin myymäläketjun. Tekisin ihmisistä iloisia ja palvelisin nöyrästi palkkani maksajia.

Yrittäjyyden edellytys ei ole hulluus, mutta siitä on kyllä apua.