Sori15

Vaalit lähestyvät ja se näkyy mm. verokeskustelussa mitä käydään. Pohdintaa tuntuu olevan keneltä voidaaan kerätä enemmän veroa tai mitä veroa voidaan nostaa, vaikka olemme jo kokonaisveroasteessa maailman huippua (turha väittää muuta kun katsoo mitä kaikkea verotetaan ja moninkertaisesti). Meillä on ollut keskustelua perintöverojen tarpeellisuudesta, autoverosta, kiinteistöverosta jne. milloin mitäkin pitäisi nostaa ja laskea, että ”pidetään hyvinvointi yhteiskunta pyörimässä”. En jaksa kun ihmetellä miksi ihmeessä emme osaa tai halua verotusta myös kannusteena ja motivaatiotekijänä. Turha ihmetellä jos tänne ei tule investointeja, eikä tänne kukaan halua. No haloo ei kai, missään muualla maailmassa ei ”rangaista” työnteosta ja muisteta muistuttaa ,että ne onnelliset jolla on vielä työtä ja halua tehdä työtä on kustannettava koko ajan lisääntyvä työttömien tai yhteiskunnasta syrjäytyneiden joukko (ja taas toim.huom en yritäkään väittää etteikö apua myös tarvita täällä). Moni ei muista, että täällä on alhainen myös se raja kun olet jo ns. ”hyvätuloinen” ja pääset jo veroprogression yläpäähän jolloin työtä verotetaan jo isolla prosentilla.

# Uusia keinoja

Asiat muuttuu vain muuttamalla niitä. Miksi emme kokeile uusia keinoja muuttaa asioita, verotus olisi yksi keino kokeilla uusia tuulia jotka ehkä voisivatkin tuoda tulleessaan jotain positiivista. Miksi emme siirry online verotukseen joka tarkoittaisi käytännössä, että mätkyjä tai palautuksia ei olisi, miettikää: kenekään ei tarvitsisi joutua esim. pahimillaan ulosottoon kun ei mätkyjä pysty maksamaan ja valtiolle ei tarvitsisi lainanta rahaa ilman korkoa vuodeksi. Jokainen voisi seurata verkossa omaa verotusta ja tarvittaessa myös sitä muuttaa. Nykyinen maailma teknologioineen tämän jo mahdollistaa. Miksi sen sijaan, että keskustelemme perustulosta emme keskustelu , voisiko jokainen saada tehdä töitä xx eurolla ilman, että siitä maksetaan veroa, matalia palkkoja ja tukia on turha verottaa. Tämä poistaisi tukien tarvetta sekä turhaa byrokratiaa ja todellakin kannustaisi tekemään töitä enemmän.

Tuottavuutta saadaan lisää vain kun työnteko on kannattavaa ja motivoivaa ja sanotaan mitä sanotaan kyllä raha on iso motivaattori, tällä hetkellä kukaan ei halua tehdä mitään ylimääräistä, yrittäjän roolissa on pakko, koska oman henkilökohtaisen veron lisäksi on maksettava lukuisa määrä muita liiketoimintaa liittyviä veroja vaikka liikevaihto olisikin pientä ja tunnettua on, että yrittäjän roolissa maksat työstä myös henkilökohtaisesti enemmän veroa.Miettikää miten siistiä olisi kun saisi vaikka ensimmäiset vuoden yrittäjänä oikeasti maksaa työllä ansaituilla tuloilla vaikkapa yrityksen lainoja ja kehittää yritystä, sama toimisi myös henkilöpuolella, moni voisi vapautua laina taakasta nopeammin, jos siihen annettaisi mahdollisuus - saat tehdä 2 vuotta työtä ilman veroja ja maksat sillä lainaa. Tämänkin seurannan ja muun mahdollistaa nykyinen tekniikka.

# Työllä pitää saada rikastua jokaisen

Työnteolla pitää saada ja voida rikastua, ahkeruudesta pitää palkita ja todellakin sen pitää näkyä ja tuntua sun lompakossa. Jokaisen joka kynnelle kykenee pitää saada tehdä vaikka 5 työtä ja maksaa niistä vain yhtä kohtuullista veroprosenttia (kannatan todellakin työhön kannustavaa verotusta). Yleensä menestyminen edellyttää aina kovaa työtä ja silloin siitä ei pitäisi rangaista.

Eikä tarvitse itkeä sitäkään miksi meillä on harmaata taloutta, no tottakai on ja se tulee vain lisääntymään kun verotus kiristyy, moni ei saisi leipää kaupasta jos ei jotain tekisi ilman kuittia. Investointeja saadaan tähän maahan vain kun tehdään isoja muutoksia, nimenomaan niitä rakenteellisia ja uskalletaan muuttaa vanhaa, tässä maassa pitää olla jotain ylivertaista miksi tänne kannattaa tulla.Veroihin tulevat muutokset pitäisi aina käydä läpi monesta näkökulmasta, poukkoilevat muutokset, mitä nyt on tehty maksavat paljon.

Asiat muuttuu vain muuttamalla niitä, ei miettimällä vanhoja keinoja jolla ei voi nykymaailmaa muuttaa. Olisi kiva kuulla hyviä uusia ajatuksia miten verotuksella voitaisiin muuttaa koko Suomen tilannetta ja kannustaa ihmisiä tekemään töitä! Miten voimme etukäteen sanoa, että joku ei toimi tai ei kannata, uusia ajatuksia ja tapoja muuttaa asioita todellakin tarvitaan. Kaipaisin myös politikoilta muutakin kun leikkauslistoja ja veronkorotuksia, esimerkiksi uusia ajatuksia verotukseen liittyen. Voisiko verokarhu olla myös ystävä?

Iriana #sori15 –ryhmän jäsen joka uskoo enemmin porkkanaan kun keppiin motivaatiotekijänä erityisesti kun kyse on niin tärkeästä asiasta kun työ. Unelma työtä ei aina ole tarjolla koko elämän ajaksi, mutta työstä saatava raha pitää sut ja mut kiinni elämässä, ja verotuksen pitää tukea työn tekemistä kaikin tavoin. Katselen julistetta seinällä ja pohdin kuinka paljon pitää tehdä lisää työtä, että saa rahaa seuraavaan auton käyttövoimaveronmaksuun...verojen jälkeen:

Älkää ampuko viestintuojaa! Halusimme #sori15 ryhmämme kanssa koota lähipiiristämme tarinoita siitä, mitä tapahtuu, kun pk-yrityksessä asiat eivät menekään työntekijän kanssa niin kuin pitäisi. Yksi teeseistämme on se, että sairaslomat kuuluisivat Kelan maksettaviksi, eikä yrittäjän. Haluamme myös, että irtisanomisen tulisi olla helpompaa. Tämä kirjoitus on eläviä esimerkkejä näiden vaatimustemme tueksi.

Alkuun haluan muistuttaa, että ylivoimaisesti suurin osa työntekijöistä on loistavia ja hoitavat työnsä tunnollisesti ja mallikkaasti. Arvostamme sitä suuresti, eivätkä yritykset pärjäisi ilman näitä loistavalla asenteella työtään tekeviä. Kirjoituksen pointti on se, että meillä pk-yrityksissä jopa yksi väärä rekrytointi saattaa kaataa kaiken ja viedä pahimmassa tapauksessa työpaikan muiltakin, myös yrittäjältä itseltään.

Alla on viisi esimerkkiä siitä, millaisiin vaikeuksiin pk-yritys voi joutua, kun rekrytointi ei mennytkään kuin elokuvissa. Nimet on muutettu.

Esimerkki 1. ”Matti” 22-v masentuu
Matti tuli töihin ihan hyvällä asenteella. Mukava nuori mies ja yleensä rauhallinen. Hermostuessaan kiihtyi kuitenkin nollasta sataan hetkessä ja antoi sen kuulua. Työtahti oli ehkä hiukan verkkainen, mutta ei se mitään, eivät kaikki voi olla supermiehiä. Kaikki sujui hyvin, kunnes tyttöystävä jätti Matin. Ei kiva juttu, mutta nämä asiat nyt kuuluvat nuoren miehen elämään. Matti kiiruhti kertomaan pahasta olostaan työterveyslääkärin järjestämälle psykiatrille, joka kirjoitti Matille kaksi viikkoa sairaslomaa tästä toipumiseen. Diagnoosi oli määrittelemätön masennus, joten työnantajan oli maksettava palkka. (Laki sanoo, että suru ei ole sairaus ja työnantaja ei ole tällöin palkanmaksuvelvollinen, mutta lääkärin diagnoosi ”masennus” velvoittaa maksamaan palkan). Sairaslomaa kirjoitettiin kaksi viikkoa, jotta ”ei tarvitse sitten heti tulla hakemaan lisää.” Sairasloma oli työnantajan mielestä kohtuuttoman pitkä tässä tapauksessa. Kuulostaako reilulta? Odotapa, kun kuulet kustannukset:
Sairasloma-ajan palkka: 1150 €
Sivukulut: 830 €
Lääkärikulut: 150 €
Tuuraajan palkka sivukuluineen: 2200 €
Yhteensä: 4330 €

Kahden viikon sairasloma toi siis yritykselle reilusti yli 4000 euron kulut. Ja tämä ei vielä sisällä sitä hallinnollista työtä (mm. töiden uudelleen järjestely), joka sairaslomasta koitui yritykselle. Tämä on pk-yritykselle jättimäinen menoerä. Talouden saaminen tasapainoon kesti tässä tapauksessa useamman kuukauden ja yrittäjä ei pystynyt kahteen kuukauteen nostamana itselleen palkkaa ollenkaan.

Esimerkki 2. ”Marke” – myymäläpäällikkö, joka hoiti liikkeen lähes konkurssiin
Erääseen suurkaupungissa sijaitsevaan vaatealan erikoisliikkeeseen oli myymäläpäällikön paikka auki. Marke onnistui vakuuttamaan osaamisensa työhaastattelussa ja sai paikan. Koeaika meni mukavasti, mutta sen päätyttyä alkoi tapahtua asioita: kassasta hävisi rahaa, asiakkaat alkoivat kysellä, miksi liike oli kiinni keskellä päivää (eräänä päivänä Marke oli bongattu keskellä päivää torilta kahvilta), maanantaisin Markella oli usein ”huono olo” ja piti jäädä sairaslomalle. Kaikkeen löytyi kuitenkin selitys, mm. rahat oli laskettu väärin ja sairastuminen vaan nyt sattui maanantaiksi joka kerta. Kerran liikkeestä löytyi viikonlopun jäljiltä kasapäin tyhjiä pulloja ja laseja, mutta sitä suuremmin selittämättä Marke jäi sairaslomalle, koska oli kuulemma joutunut tappeluun viikonlopun aikana.

Työntekijän suojan takia Markesta ei päästy eroon millään muulla kuin lopettamalla liike. Marke vei kuitenkin asian liittoon ja yrittäjä sai liiton puolelta kuulla olevansa ”riistäjäpaska”. Yrittäjä menetti liikkeensä sekä tuhansia euroja rahaa varastamisen, turhien sairaslomien sekä liikkeen lopettamisen takia, mielenrauhasta puhumattakaan.

Erimerkki 3. ”Jussi” – varasteleva varastomies
Jussi sai varastomiehen paikan, koska hänen uskottiin olevan sopiva työhön. Jussi kiitti työpaikasta ryhtymällä varastamaan yrityksen varastosta. Hän jäi jonkin ajan kuluttua kiinni ja selvisi, että tavaraa oli Jussin toimesta kadonnut yli 4000 euron edestä. (Näistä Jussi jäi kiinni, mikä lie todellisuus). Syyttäjä ei vienyt asiaa eteenpäin, koska jokainen tuote olisi pitänyt pystyä osoittamaan aukottomasti , eli jokaiselle varkaudelle olisi pitänyt olla silminnäkijä. Todisteena oli kuitenkin tilausviitteet ja väitetyt palautukset maahantuojalle. Näistäkin löytyi todistukset viideltä maahantuojalta, ettei tavaroita ollut Jussin väitteestä huolimatta palautettu. Tämä ei kuitenkaan auttanut. Yrityksen olisi pitänyt palkata lakitoimisto erikseen asiaa hoitamaan ja todettiin, että asian käsittely tulisi lopulta liian kalliiksi yritykselle.

Jussi kuitenkin keksi mennä työterveyslääkärille tekemään ilmoituksen yrittäjästä työpaikkakiusaajana, kun varkautta lähdettiin selvittämään. Ja Jussi saikin sairaslomaa, koska häntä oli niin ”kaltoin kohdeltu”. Jussi oli jo irtisanonut itsensä uuden työpaikan takia ja oli irtisanomisajalla, kun varkausasian selvittely alkoi.

Myöhemmin valvontakameroista kävi ilmi, että Jussi oli ollut myymälässä liikkeen aukioloaikojen ulkopuolella ja vieläpä joku ulkopuolinen seuranaan. Jussi oli näppärästi varastojärjestelmästä kirjannut ulos tavaraa, joita ei koskaan ollut maksanut. Tämäkään ei syyttäjälle kuitenkaan riittänyt. Onni onnettomuudessa oli, että Jussi ei kuulunut liittoon. Yrittäjä pidätti lopputilistä osan varastettujen arvosta, joka sekin oli kuulemma laitonta.

Kulut yrittäjälle oli varastetun tavaran ja sairasloman takia yli 6000 euroa. Puhumattakaan siitä, mikä henkinen taakka tällaisen asian selvittely ja hoitaminen on ja kuinka paljon siihen palaa yrittäjän omaa työaikaa.

Korvaus yrittäjälle 0 €.

Esimerkki 4 ”Minni” – mainostoimiston murheenkryyni
Minnin reilun vuoden mittainen työsuhde ei ollut kovin ruusuinen yrittäjän näkökulmasta. Minnin käytös oli kaukana reilun työntekijän työpanoksesta ja yrittäjä joutui käyttämään häneen loputtomasti aikaa ja rahaa. Alla muutama Minnin aikaansaannos työuransa varrelta:
- Töistä myöhästely jatkuvasti, toisina kuukausina jopa useammin kuin joka toinen päivä (yli 15 varoitusta)
- Töistä aiemmin lähteminen sopimatta tai kirjaamatta miinustunteja minnekään
- Töistä poissaolo ilman lääkärintodistusta
- Tarkkuuden puute ja virheiden määrä (yli 15 varoitusta)
- Asiakkaiden tilausten hukkaaminen ja unohtaminen vastata asiakkaiden sähköposteihin
- Epämieluisten työtehtävien tekemättä jättäminen ja omien tehtävin delegointi muille
- Johdolle valehtelu
- Työajan käyttäminen yleiseen vetelehtimiseen ja netissä surffaamiseen
- Vähäinen aikaansaavuus verrattuna muihin työntekijöihin, viitearvona kollegat tekevät saman työn tai työvaiheen keskimäärin kolme kertaa nopeammin
- Epäasiallinen käytös johtoa ja muita työntekijöitä kohtaan sekä myöskin asiakkaita kohtaan
- Työpaikalla nukkuminen (yli 15 varoitusta)
- Yrityksen ja asiakkaiden liikesalaisuuksien levittäminen
- Saadun palautteen huomiotta jättäminen, yritykselle tuotetun ansionmenetyksen kuittaaminen "olankohautuksella"

Irtisanomistilanteessa Minni ilmoitti vievänsä asiansa eteenpäin. Liiton lakimies ei koskaan soittanut perään, onneksi. Ehkä syynä oli se, että vaikka aineistossa asiat oli mainittu suppeasti ja lyhyesti Minnin laiminlyönnit, oli palautenipun pituus 13 sivua.

Kulut Minnille: 0 €

Yrittäjä laski, Minnistä kertyi kuluja n. 30 000 € mm. hoitamattomista työtehtävistä, Minnin sairaslomista ja lusmuilusta työpaikalla.

Esimerkki 5. ”Kikka” kukkakaupassa
Kukkakauppayrittäjä on työllistänyt viimeiset viisi vuotta, viimeisin työntekijä, "Kikka", ollut palkkalistalla jo yli kaksi vuotta. Tilanne kuitenkin meni siihen pisteeseen, että yrittäjä joutui antamaan Kikalle kirjallisen varoituksen. Tästähän Kikka riemastui ja katsoi oikeudekseen jäädä seuraavana päivänä sairaslomalle. Sairaslomalle ei tullut loppua. Yrittäjä joutui lomauttamaan Kikan, jotta ei menettäisi omaa bisnestään. Lomautusilmoituksen jälkeen Kikka lähetti yrittäjälle ilmoituksen olevansa raskaana. Kikka oli katsonut oikeudekseen myös ilmoittaa PAM:lle "epäasiallisesta kohtelusta", koska työnantaja oli kuulemma "soittanut vihaisen puhelun ja laittanut epäasiallisen tekstiviestin". Onneksi kriteerit epäasiallisesta kohtelusta eivät kuitenkaan täyttyneet.

Tällä hetkellä tilanne on se, että pahimmassa tapauksessa yrittäjä joutuu kaikkein sairaslomapalkkojen lisäksi maksamaan vielä 3 kk palkan äitiyslomaa. Yrittäjä ei pysty palkkaamaan ketään Kikan tilalle ja jos todella huonosti käy, joutuu hän sulkemaan kaupan ja menettää samalla oman työpaikkansa sekä kaiken, mitä on vuosien aikana rakentanut.

Suomen lain mukaan on siis "ok", että työntekijä käyttäytyy työnantajaa kohtaan epäasiallisesti joutumatta minkäänlaiseen vastuuseen. Työnantaja vastaa jälleen kaikesta. Henkisesti tämä tapaus on ollut yrittäjälle erittäin raskas, mutta sairaslomaa hän ei pysty hakemaan, koska se ei yrittäjälle ole taloudellisesti mahdollista.

Valitettavasti tällaisten tapausten vuoksi me pk-yrittäjät mietimme todella tarkkaan otammeko ketään töihin. Työntekijän suoja on tässä maassa niin korkea, että selkeissä rikostapauksissakaan ei työnantajalla ole välttämättä aseita lähteä taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta. On sääli, että tällaiset tapaukset pilaavat rehellisten ihmisten työllistymismahdollisuuksia.

Kuten näistä esimerkeistä huomaamme, olisi pk-yritysten irtisanomissuojaa syytä harkita uudestaan. Tätä puoltaa myös se, että pk-yrityksissä pidetään erittäin hyvää huolta työntekijöistä silloin, kun kaikki menee hyvin. Hyvät työntekijät ovat pk-yrityksen tärkein voimavara, joten meillä ei ole mitään syytä irtisanoa ketään turhaan. Haluaisimme tarjota töitä, mutta riskin ollessa tätä luokkaa, jää palkkaaminen usein tekemättä.

Kirjoittaja on #sori15 ryhmän jäsen, joka ei halua nimeän julki, koska sosiaalisessa mediassa viestintuoja kuitenkin lopulta ammuttaisiin.

Olen edellisen laman tuote, 90-luvun nuori, joka tottui kirppareihin hiljenevässä teollisuuskaupungissa, jossa jokaisessa kodissa oli ainakin toinen vanhemmista työttömänä tai lomautettuna. Vähän niin kuin nytkin, 2015.

Minä ja perheeni selvisimme lamasta melko hyvin, sillä olimme tottuneita nuukailijoita isän epäsäännöllisen rakennustyön vuoksi ja äidillä oli kunnan virka.

Aloitin työurani 13-vuotiaana siivoamalla tuttavan kampaamoa käteispalkalla ja keräämällä kesäisin mansikoita. Säästin pitkän pennin muotivaatteissa, kun purin hyvän kirpparivaatteen kaavoiksi ja ompelin mallin mukaan palahallin kankaista uusia luomuksia.

Sieltä ysäriltä se sitten lähti, minun yrittäjätarinani, vaikken sitä itse arvannutkaan. Luomuksillani alkoi olla yläkoulun käytävillä kysyntää, ja kun kaverit saivat stereot tai mopon, tein minä omilla rahoillani ensimmäisen investointini ja ostin saumurin.

Saumuri palveli minua vielä yrityskäytössä kolme ensimmäistä vuotta, kun aloittelin ompelimoa nousukauden alkaessa 2000-luvun alussa. En silloin ymmärtänyt olevani eri rotua korkeakouluissa aloittavien ystävieni kanssa.

Heräsin karuun todellisuuteen, kun rakas lahjalapseni uudesta parisuhteestani totesi painiessani yrityksen tulevaisuuteen liittyvien ongelmien ja oman väsymykseni kanssa:
”Mikset sä voisi olla niin kuin Mikon äiti? Se käy postissa töissä, sillä on säännölliset työajat ja –päivät ja se saa palkkaa, jolla niiden perhe tekee kaikkea kivaa, käy lomilla ja sillai. Ja sitä paitsi Mikon äiti ehtii käydä jumpassa ja leipoa, niillä on hyviä muffinseja”

Niin. Istuin hiljaa, kerrankin, ja mietin. Miksen tosiaan laittanut vaan lappua luukulle ja mennyt töihin? Elämä olisi helpompaa ja turvallisempaa, olisi aikaa harrastaa.

Ajattelin julkaista ajatukseni Facebookissa, mutta aloin käydä läpi kavereitani ja löysin onnellisia palkkatyöläisiä vain kourallisen. Lähes jokainen kaverini oli ja on edelleen yrittäjä, yrittäjän puoliso, yrittäjäperheen lapsi, osa-aikayrittäjä tai entinen yrittäjä. Vuosien saatossa olen hakeutunut kaltaisteni pariin, tullut paremmin juttuun toisten yrittäjien kanssa, jotka ymmärtävät mistä puhun, kun puhun alveista, inventaariosta, kamalan kallista lomarahoista ja verottajan uusista oikuista.

Olin kyllästynyt selittämään työssäkäyville tutuille, miksi minä joustan työajoissa, miksi minulla ei huikeista hinnoistani huolimatta ole suuri palkka ja hieno auto. Olen myös kyllästynyt selittämääni montako euroa heidän työnantajansa oikeasti maksaa eläkettä ja ties mitä vakuutusta ja maksua sen omasta palkasta pidätettävän prosenttiosuuden lisäksi.

Hengitin siis syvään ja huikkasin pojalle: ”Niin kivaa kuin minustakin olisi, että sitä vapaata ja rahaa olisi enemmän, niin tiedäthän sä, ettei kaikki voi olla Postilla töissä? Yrityksiä ja yrittäjiä pitää olla, jotta saadaan tarpeeksi verorahoja koulujen ja teiden ylläpitoon ja työpaikkoja muille. Ja osalla yrittäjistä kyllä jää enemmänkin käteen, varmasti meilläkin vielä joskus. ”

”Joo, kyllä mä tiedän, mutta saahan sitä toivoa. Enkä mä sitä paitsi oo tyhmä, oon kuunnellut yhteiskuntaopissa ja osaan lukea lehtiäkin, eli kyllä mä tiedän, miten tää maailma pyörii!” totesi poikani.

Se sai minut ajattelemaan:

Mitä tapahtuu alakoulun ja työelämän välissä, jos palkkatyöläisen ja yrittäjän maailmat ovat niin kaukana toisistaan, että toisen puhe tuntuu vieraalta kieleltä?

Päätin kirjoittaa sanaston, jonka saatte luettavaksi ensi viikolla.

Kirjoittaja on 34-vuotias ompelija, joka on ollut yrittäjä liian kauan, muttei aio siirtyä postin palvelukseen edes kantamalla