Sori15

Tässä blogissa tutustutaan yrittäjänaisten elämään, arkeen ja niihin asioihin, jotka jarruttelevat matkaamme. Me haluamme työllistyä ja antaa työpaikkoja. Seuraa keskustelua Twitterissä hästagilla #sori15

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on työnantajan kustannukset.

Työntekijäni on riistäjä  43

Älkää ampuko viestintuojaa! Halusimme #sori15 ryhmämme kanssa koota lähipiiristämme tarinoita siitä, mitä tapahtuu, kun pk-yrityksessä asiat eivät menekään työntekijän kanssa niin kuin pitäisi. Yksi teeseistämme on se, että sairaslomat kuuluisivat Kelan maksettaviksi, eikä yrittäjän. Haluamme myös, että irtisanomisen tulisi olla helpompaa. Tämä kirjoitus on eläviä esimerkkejä näiden vaatimustemme tueksi.

Alkuun haluan muistuttaa, että ylivoimaisesti suurin osa työntekijöistä on loistavia ja hoitavat työnsä tunnollisesti ja mallikkaasti. Arvostamme sitä suuresti, eivätkä yritykset pärjäisi ilman näitä loistavalla asenteella työtään tekeviä. Kirjoituksen pointti on se, että meillä pk-yrityksissä jopa yksi väärä rekrytointi saattaa kaataa kaiken ja viedä pahimmassa tapauksessa työpaikan muiltakin, myös yrittäjältä itseltään.

Alla on viisi esimerkkiä siitä, millaisiin vaikeuksiin pk-yritys voi joutua, kun rekrytointi ei mennytkään kuin elokuvissa. Nimet on muutettu.

Esimerkki 1. ”Matti” 22-v masentuu
Matti tuli töihin ihan hyvällä asenteella. Mukava nuori mies ja yleensä rauhallinen. Hermostuessaan kiihtyi kuitenkin nollasta sataan hetkessä ja antoi sen kuulua. Työtahti oli ehkä hiukan verkkainen, mutta ei se mitään, eivät kaikki voi olla supermiehiä. Kaikki sujui hyvin, kunnes tyttöystävä jätti Matin. Ei kiva juttu, mutta nämä asiat nyt kuuluvat nuoren miehen elämään. Matti kiiruhti kertomaan pahasta olostaan työterveyslääkärin järjestämälle psykiatrille, joka kirjoitti Matille kaksi viikkoa sairaslomaa tästä toipumiseen. Diagnoosi oli määrittelemätön masennus, joten työnantajan oli maksettava palkka. (Laki sanoo, että suru ei ole sairaus ja työnantaja ei ole tällöin palkanmaksuvelvollinen, mutta lääkärin diagnoosi ”masennus” velvoittaa maksamaan palkan). Sairaslomaa kirjoitettiin kaksi viikkoa, jotta ”ei tarvitse sitten heti tulla hakemaan lisää.” Sairasloma oli työnantajan mielestä kohtuuttoman pitkä tässä tapauksessa. Kuulostaako reilulta? Odotapa, kun kuulet kustannukset:
Sairasloma-ajan palkka: 1150 €
Sivukulut: 830 €
Lääkärikulut: 150 €
Tuuraajan palkka sivukuluineen: 2200 €
Yhteensä: 4330 €

Kahden viikon sairasloma toi siis yritykselle reilusti yli 4000 euron kulut. Ja tämä ei vielä sisällä sitä hallinnollista työtä (mm. töiden uudelleen järjestely), joka sairaslomasta koitui yritykselle. Tämä on pk-yritykselle jättimäinen menoerä. Talouden saaminen tasapainoon kesti tässä tapauksessa useamman kuukauden ja yrittäjä ei pystynyt kahteen kuukauteen nostamana itselleen palkkaa ollenkaan.

Esimerkki 2. ”Marke” – myymäläpäällikkö, joka hoiti liikkeen lähes konkurssiin
Erääseen suurkaupungissa sijaitsevaan vaatealan erikoisliikkeeseen oli myymäläpäällikön paikka auki. Marke onnistui vakuuttamaan osaamisensa työhaastattelussa ja sai paikan. Koeaika meni mukavasti, mutta sen päätyttyä alkoi tapahtua asioita: kassasta hävisi rahaa, asiakkaat alkoivat kysellä, miksi liike oli kiinni keskellä päivää (eräänä päivänä Marke oli bongattu keskellä päivää torilta kahvilta), maanantaisin Markella oli usein ”huono olo” ja piti jäädä sairaslomalle. Kaikkeen löytyi kuitenkin selitys, mm. rahat oli laskettu väärin ja sairastuminen vaan nyt sattui maanantaiksi joka kerta. Kerran liikkeestä löytyi viikonlopun jäljiltä kasapäin tyhjiä pulloja ja laseja, mutta sitä suuremmin selittämättä Marke jäi sairaslomalle, koska oli kuulemma joutunut tappeluun viikonlopun aikana.

Työntekijän suojan takia Markesta ei päästy eroon millään muulla kuin lopettamalla liike. Marke vei kuitenkin asian liittoon ja yrittäjä sai liiton puolelta kuulla olevansa ”riistäjäpaska”. Yrittäjä menetti liikkeensä sekä tuhansia euroja rahaa varastamisen, turhien sairaslomien sekä liikkeen lopettamisen takia, mielenrauhasta puhumattakaan.

Erimerkki 3. ”Jussi” – varasteleva varastomies
Jussi sai varastomiehen paikan, koska hänen uskottiin olevan sopiva työhön. Jussi kiitti työpaikasta ryhtymällä varastamaan yrityksen varastosta. Hän jäi jonkin ajan kuluttua kiinni ja selvisi, että tavaraa oli Jussin toimesta kadonnut yli 4000 euron edestä. (Näistä Jussi jäi kiinni, mikä lie todellisuus). Syyttäjä ei vienyt asiaa eteenpäin, koska jokainen tuote olisi pitänyt pystyä osoittamaan aukottomasti , eli jokaiselle varkaudelle olisi pitänyt olla silminnäkijä. Todisteena oli kuitenkin tilausviitteet ja väitetyt palautukset maahantuojalle. Näistäkin löytyi todistukset viideltä maahantuojalta, ettei tavaroita ollut Jussin väitteestä huolimatta palautettu. Tämä ei kuitenkaan auttanut. Yrityksen olisi pitänyt palkata lakitoimisto erikseen asiaa hoitamaan ja todettiin, että asian käsittely tulisi lopulta liian kalliiksi yritykselle.

Jussi kuitenkin keksi mennä työterveyslääkärille tekemään ilmoituksen yrittäjästä työpaikkakiusaajana, kun varkautta lähdettiin selvittämään. Ja Jussi saikin sairaslomaa, koska häntä oli niin ”kaltoin kohdeltu”. Jussi oli jo irtisanonut itsensä uuden työpaikan takia ja oli irtisanomisajalla, kun varkausasian selvittely alkoi.

Myöhemmin valvontakameroista kävi ilmi, että Jussi oli ollut myymälässä liikkeen aukioloaikojen ulkopuolella ja vieläpä joku ulkopuolinen seuranaan. Jussi oli näppärästi varastojärjestelmästä kirjannut ulos tavaraa, joita ei koskaan ollut maksanut. Tämäkään ei syyttäjälle kuitenkaan riittänyt. Onni onnettomuudessa oli, että Jussi ei kuulunut liittoon. Yrittäjä pidätti lopputilistä osan varastettujen arvosta, joka sekin oli kuulemma laitonta.

Kulut yrittäjälle oli varastetun tavaran ja sairasloman takia yli 6000 euroa. Puhumattakaan siitä, mikä henkinen taakka tällaisen asian selvittely ja hoitaminen on ja kuinka paljon siihen palaa yrittäjän omaa työaikaa.

Korvaus yrittäjälle 0 €.

Esimerkki 4 ”Minni” – mainostoimiston murheenkryyni
Minnin reilun vuoden mittainen työsuhde ei ollut kovin ruusuinen yrittäjän näkökulmasta. Minnin käytös oli kaukana reilun työntekijän työpanoksesta ja yrittäjä joutui käyttämään häneen loputtomasti aikaa ja rahaa. Alla muutama Minnin aikaansaannos työuransa varrelta:
- Töistä myöhästely jatkuvasti, toisina kuukausina jopa useammin kuin joka toinen päivä (yli 15 varoitusta)
- Töistä aiemmin lähteminen sopimatta tai kirjaamatta miinustunteja minnekään
- Töistä poissaolo ilman lääkärintodistusta
- Tarkkuuden puute ja virheiden määrä (yli 15 varoitusta)
- Asiakkaiden tilausten hukkaaminen ja unohtaminen vastata asiakkaiden sähköposteihin
- Epämieluisten työtehtävien tekemättä jättäminen ja omien tehtävin delegointi muille
- Johdolle valehtelu
- Työajan käyttäminen yleiseen vetelehtimiseen ja netissä surffaamiseen
- Vähäinen aikaansaavuus verrattuna muihin työntekijöihin, viitearvona kollegat tekevät saman työn tai työvaiheen keskimäärin kolme kertaa nopeammin
- Epäasiallinen käytös johtoa ja muita työntekijöitä kohtaan sekä myöskin asiakkaita kohtaan
- Työpaikalla nukkuminen (yli 15 varoitusta)
- Yrityksen ja asiakkaiden liikesalaisuuksien levittäminen
- Saadun palautteen huomiotta jättäminen, yritykselle tuotetun ansionmenetyksen kuittaaminen "olankohautuksella"

Irtisanomistilanteessa Minni ilmoitti vievänsä asiansa eteenpäin. Liiton lakimies ei koskaan soittanut perään, onneksi. Ehkä syynä oli se, että vaikka aineistossa asiat oli mainittu suppeasti ja lyhyesti Minnin laiminlyönnit, oli palautenipun pituus 13 sivua.

Kulut Minnille: 0 €

Yrittäjä laski, Minnistä kertyi kuluja n. 30 000 € mm. hoitamattomista työtehtävistä, Minnin sairaslomista ja lusmuilusta työpaikalla.

Esimerkki 5. ”Kikka” kukkakaupassa
Kukkakauppayrittäjä on työllistänyt viimeiset viisi vuotta, viimeisin työntekijä, "Kikka", ollut palkkalistalla jo yli kaksi vuotta. Tilanne kuitenkin meni siihen pisteeseen, että yrittäjä joutui antamaan Kikalle kirjallisen varoituksen. Tästähän Kikka riemastui ja katsoi oikeudekseen jäädä seuraavana päivänä sairaslomalle. Sairaslomalle ei tullut loppua. Yrittäjä joutui lomauttamaan Kikan, jotta ei menettäisi omaa bisnestään. Lomautusilmoituksen jälkeen Kikka lähetti yrittäjälle ilmoituksen olevansa raskaana. Kikka oli katsonut oikeudekseen myös ilmoittaa PAM:lle "epäasiallisesta kohtelusta", koska työnantaja oli kuulemma "soittanut vihaisen puhelun ja laittanut epäasiallisen tekstiviestin". Onneksi kriteerit epäasiallisesta kohtelusta eivät kuitenkaan täyttyneet.

Tällä hetkellä tilanne on se, että pahimmassa tapauksessa yrittäjä joutuu kaikkein sairaslomapalkkojen lisäksi maksamaan vielä 3 kk palkan äitiyslomaa. Yrittäjä ei pysty palkkaamaan ketään Kikan tilalle ja jos todella huonosti käy, joutuu hän sulkemaan kaupan ja menettää samalla oman työpaikkansa sekä kaiken, mitä on vuosien aikana rakentanut.

Suomen lain mukaan on siis "ok", että työntekijä käyttäytyy työnantajaa kohtaan epäasiallisesti joutumatta minkäänlaiseen vastuuseen. Työnantaja vastaa jälleen kaikesta. Henkisesti tämä tapaus on ollut yrittäjälle erittäin raskas, mutta sairaslomaa hän ei pysty hakemaan, koska se ei yrittäjälle ole taloudellisesti mahdollista.

Valitettavasti tällaisten tapausten vuoksi me pk-yrittäjät mietimme todella tarkkaan otammeko ketään töihin. Työntekijän suoja on tässä maassa niin korkea, että selkeissä rikostapauksissakaan ei työnantajalla ole välttämättä aseita lähteä taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta. On sääli, että tällaiset tapaukset pilaavat rehellisten ihmisten työllistymismahdollisuuksia.

Kuten näistä esimerkeistä huomaamme, olisi pk-yritysten irtisanomissuojaa syytä harkita uudestaan. Tätä puoltaa myös se, että pk-yrityksissä pidetään erittäin hyvää huolta työntekijöistä silloin, kun kaikki menee hyvin. Hyvät työntekijät ovat pk-yrityksen tärkein voimavara, joten meillä ei ole mitään syytä irtisanoa ketään turhaan. Haluaisimme tarjota töitä, mutta riskin ollessa tätä luokkaa, jää palkkaaminen usein tekemättä.

Kirjoittaja on #sori15 ryhmän jäsen, joka ei halua nimeän julki, koska sosiaalisessa mediassa viestintuoja kuitenkin lopulta ammuttaisiin.


Yrittäjä etsii eduskuntavaaliehdokasta  7

Työllistyminen ja sitä kautta talouden nousu liittyy Suomessa pääasiassa pienten mikroyritysten kannattavuuteen ja mahdollisuuteen palkata työntekijöitä. Mikäli siis yrittäjä valitsee eduskuntavaaliehdokkaan omaa toimeentuloaan ajatellen, tulisi eduskuntavaaliehdokkaan joko ajaa parannuksia tai vähintäänkin ymmärtää muutama seuraavista pienen yrittäjän perusongelmista.

Työntekijän palkkaamiseen liittyvät sivukulut (palkka x 1,7) ovat varsinkin pienelle yritykselle kohtuuttoman suuret. Kyseessä on tuhansia euroja kuukaudessa, mistään pikkusummista ei siis ole kyse. Tämä vaikuttaa erityisen olennaisesti esimerkiksi yrityksen viiden ensimmäisen työntekijän palkkaamisen mahdollistumiseen. Pk-yrityksiä ei ole tervettä kohdella samalla tavalla kuin isoja yrityksiä.

Pienet yritykset hyötyisivät huomattavasti ALV:in alarajan nostosta. Jo 50 000 euron alarajalla, takautumattomasti, saataisiin suuri etu aikaiseksi. Tällöin alvia tulisi maksaa vain rajan ylittävältä osalta, liikevaihdon noustessa yli rajan. Yrittäjälle jäisi noin tuhat euroa enemmän kuussa käteen, joka olisi jo noin 1/4 yhden työntekijän palkasta sivukuluineen. Samaa sääntöä pitäisi tasa-arvoisesti soveltaa kaikkiin yrityksiin, mutta suurin työllistämisvaikutus tällä olisi nimenomaan 2-10 hengen kasvuyrityksiin.

Lomaraha (entinen lomaltapaluuraha) on vanhentuneeseen käytäntöön pohjautuvana poistettava. Yrittäjälle on riittävä rasite, että hän saa maksaa vuodessa viisi viikkoa per työntekijä siitä, että työntekijä lomailee. Ylimääräinen puolen loman rahallinen "bonus" tähän päälle on kohtuuton lisäpalkkio.

KELA:n tulisi maksaa kaikki työntekijän sairaslomat ja äitiys- tai isyyslomat. Mikroyrityksen voi helposti kaataa yhdenkin työntekijän pitkäaikaisen poissaolon tuomat kustannukset. Sukupuolen ei pitäisi vaikuttaa työnantajan päätökseen palkata taikka työsuhteen laatuun. Syntyneet lapset ovat tulevia veronmaksajia, joten samoista varoista tulisi kattaa lasten teon kustannukset.

Yrittäjän itsensä lisääntymisen kustannukset ovat yritykselle kovat, jolleipa jopa fataalit. Yritys joudutaan usein laittamaan kiinni, vähintäänkin äitiysvapaan ajaksi, eikä pienellä mikroyrityksellä ole varaa palkata yrittäjälle sijaista. Lisäksi vaikka kuinka palkkaisit alan ammattilaisen sijaistamaan itseäsi, ei sellaista ole olemassakaan kuin "yrittäjän" sijainen. Kukaan ei voi noin vain paikata yrittäjää itseään kaikessa hallinnollisessa, laskutustyössä, kirjanpidollisen aineiston kasaamisessa ja muussa sellaisessa, noin 20% yrittäjän työaikaa vievässä byrokratiassa. Tilannetta voisi kuitenkin helpottaa tuki sijaisen palkkaamiseen, jotta edes osa töistä voitaisiin hoitaa ja täten yritys voisi olla ainakin osan ajasta auki.

Talouskasvuun voidaan vaikuttaa myös ihmisten kouluttautumisella ja moneen yritykseen olisikin tunkua oppisopimusopiskelijoista. Valitettavasti oppisopimuksesta saatava korvaus eli palkkatuki ja koulutustuki eivät lähestulkoonkaan kata opiskelijasta syntyviä kustannuksia, joten kovin pienellä yrityksellä ei yksinkertaisesti ole varaa kouluttaa ketään, kun samalla hinnalla saisi jo kaksi ammattilaista.

Työntekijöiden tulisi ymmärtää kuinka suuri taloudellinen panostus he ovat, ja tehdä töitä sen mukaisella tarmolla. Yksikin virherekrytointi voi kaataa pienen mikroyrityksen. Erilaisilla internetin keskustelupalstoilla jopa neuvotaan ihmisiä valehtelemaan työhaastatteluissaan (esimerkiksi ruotsin kielen taidostaan), jotta pääsevät sisään firmaan. Töitä ei missään kuulemma kuitenkaan tarvitse tehdä "satalasissa" ja vaikka jäisit myöhemmin huijauksestasi kiinni, on sinut erittäin vaikea irtisanoa ja takanasi on kaikki liiton lakimiehistä lähtien. Nämä "nettineuvojat" jopa kehittelevät struktuureja ja neuvoja, joissa työntekijä saisi pelattua pelinsä niin, että saisi hommattua itsellensä laittoman irtisanomisen ja siten voittaisi parhaassa tapauksessa tässä irtisanomislotossa itsellensä 2 vuoden ilmaisen palkan. On lakattava lähtemästä siitä oletusarvosta, että työnantaja kuitenkin sortaa pientä viatonta työntekijää, jollei sitä kaikin keinoin, liitoin ja laein estetä. Väittäisin, että lähestulkoon kaikki yrittäjät rekrytoidessaan ovat hyvässä hengessä antamassa työntekijälle mahdollisuuden ja mahdolliseen irtisanomisen taustalla ovat aina erittäin painavat ja pitkään vaivanneet syyt, jotka ovat aiheuttaneet peruuttamatonta vahinkoa yrityksen taloudelle ja työilmapiirille.

Yrittäjän sosiaaliturvan tulisi olla edes sama kuin palkkatyöläisen. Yrittäjän sairauspäivärahan ei pitäsi olla kytköksissä eläketurvaan vaan todelliseen palkkatuloon, mikäli palkkatulo on korkeampi kuin maksettu YEL.

Yrittäjällä ei pitäisi olla velvoitetta työllistää koko perhettään. Useissa tapauksissa on sekä tietotaidollisia että psykososiaalisia syitä siihen, miksi omaa puolisoaan tai lastaan ei ole järkeä tai halua työllistää. Yrittäjän puolison työttömyysrahan saanti ei pitäisi olla riippuvainen puolison yrittäjyydestä. Nythän monet "vitsailevat" sillä, että pitää erota äkkiä, jotta ei jouduta myymään kotia, jos puolison firmassa on YT:t päällä.

Kotimaisuuden pitäisi olla kohtuuhintainen arvo. Mikäli kotimaiset valmistajat jatkuvasti häviävät hinnassa halpamaista tai edullisemman verotuksen maista tuoduille tavaroille tai palveluille, ei se luonnollisestikaan edistä kotimaista työtä. Kotimaisen veron on pudottava tai ulkomailta tulevaa tavaraa on verotettava kovemmin, jotta tilanne tasaantuisi. Valtiotason kansainvälissä kilpailutuksessa tulisi arvioida rinnakkain ulkomaista tarjousta veroineen, mutta suomalaista tarjousta verottomana. Suomalaisella yrittäjällähän ne verot palautuvat kotimaahan, kun taas ulkomailta tilattaessa verot hyödyttävät sitten jotakuta muuta kuin meitä.

Nykyverotuksellisessa tilanteessa ei ole ihme, että niin moni harrastaa harmaata taloutta. Kovassa kilpailutilanteessa jo pelkästään palkan sivukulut lähestulkoon "pakottavat" monen yrittäjän kiertämään sääntöjä. Itse en tällaista hyväksy enkä harrasta, vaikka monet yrittäjäkolleegani ovatkin jopa kutsuneet minua hölmöksi tästä syystä. Väite lienee totta.

Verojen kertymiselle Suomeen ei voi olla edullinen tilanne, jossa isojen yrityksen perässä nyt jo pienetkin yritykset siirtävät kirjansa yritysmyönteisempiin ja edullisemman verotuksen maihin. Talousmatemaattisesti ajateltuna siis ole mikään ihme jos kirjat ovat Virossa, Irlannissa tai Luxenburgissa. EU:ssa pitäisi olla yhteinen verokanta ja yritysten pitäisi mielummin haluta pitää kirjansa Suomessa, kuin konkurssin välttääkseen siirtyä ulkomaille.

Jos näistä teeseistä pitäisi valita tärkeimmät, joilla arvioni mukaan olisi välitön myönteinen vaikutus työllistymiseen, olisivat ne ALVin alarajan nosto, nimenomaan takautumattomasti - sekä työntekijän sairas- ja äitiyslomien siirtäminen KELAn maksettavaksi.

Monella pienellä yrittäjällä tilanne on se, että vaikka töitä tehdään yötä-päivää, ei käteen jää mitään. Vanha sanonta "Yrittäjän kymppi on markka" ei enää pidä paikkansa, sillä käteen jää todellisuudessa enää muutamia senttejä.

Ketä pääsen siis äänestämään? Kuka on sanansa mittainen ja sitoutuu vaalilupauksiinsa? Nimiä pöytään.

Toiveikkain terveisin,
Satu
Yrittäjä ja äiti, Espoo
Luotettava kumppani-yritys, joka päivittäin työllistää 5-8 henkeä.
http://olipakerranyrittaja.vuodatus.net/