Työllistyminen ja sitä kautta talouden nousu liittyy Suomessa pääasiassa pienten mikroyritysten kannattavuuteen ja mahdollisuuteen palkata työntekijöitä. Mikäli siis yrittäjä valitsee eduskuntavaaliehdokkaan omaa toimeentuloaan ajatellen, tulisi eduskuntavaaliehdokkaan joko ajaa parannuksia tai vähintäänkin ymmärtää muutama seuraavista pienen yrittäjän perusongelmista.
Työntekijän palkkaamiseen liittyvät sivukulut (palkka x 1,7) ovat varsinkin pienelle yritykselle kohtuuttoman suuret. Kyseessä on tuhansia euroja kuukaudessa, mistään pikkusummista ei siis ole kyse. Tämä vaikuttaa erityisen olennaisesti esimerkiksi yrityksen viiden ensimmäisen työntekijän palkkaamisen mahdollistumiseen. Pk-yrityksiä ei ole tervettä kohdella samalla tavalla kuin isoja yrityksiä.
Pienet yritykset hyötyisivät huomattavasti ALV:in alarajan nostosta. Jo 50 000 euron alarajalla, takautumattomasti, saataisiin suuri etu aikaiseksi. Tällöin alvia tulisi maksaa vain rajan ylittävältä osalta, liikevaihdon noustessa yli rajan. Yrittäjälle jäisi noin tuhat euroa enemmän kuussa käteen, joka olisi jo noin 1/4 yhden työntekijän palkasta sivukuluineen. Samaa sääntöä pitäisi tasa-arvoisesti soveltaa kaikkiin yrityksiin, mutta suurin työllistämisvaikutus tällä olisi nimenomaan 2-10 hengen kasvuyrityksiin.
Lomaraha (entinen lomaltapaluuraha) on vanhentuneeseen käytäntöön pohjautuvana poistettava. Yrittäjälle on riittävä rasite, että hän saa maksaa vuodessa viisi viikkoa per työntekijä siitä, että työntekijä lomailee. Ylimääräinen puolen loman rahallinen "bonus" tähän päälle on kohtuuton lisäpalkkio.
KELA:n tulisi maksaa kaikki työntekijän sairaslomat ja äitiys- tai isyyslomat. Mikroyrityksen voi helposti kaataa yhdenkin työntekijän pitkäaikaisen poissaolon tuomat kustannukset. Sukupuolen ei pitäisi vaikuttaa työnantajan päätökseen palkata taikka työsuhteen laatuun. Syntyneet lapset ovat tulevia veronmaksajia, joten samoista varoista tulisi kattaa lasten teon kustannukset.
Yrittäjän itsensä lisääntymisen kustannukset ovat yritykselle kovat, jolleipa jopa fataalit. Yritys joudutaan usein laittamaan kiinni, vähintäänkin äitiysvapaan ajaksi, eikä pienellä mikroyrityksellä ole varaa palkata yrittäjälle sijaista. Lisäksi vaikka kuinka palkkaisit alan ammattilaisen sijaistamaan itseäsi, ei sellaista ole olemassakaan kuin "yrittäjän" sijainen. Kukaan ei voi noin vain paikata yrittäjää itseään kaikessa hallinnollisessa, laskutustyössä, kirjanpidollisen aineiston kasaamisessa ja muussa sellaisessa, noin 20% yrittäjän työaikaa vievässä byrokratiassa. Tilannetta voisi kuitenkin helpottaa tuki sijaisen palkkaamiseen, jotta edes osa töistä voitaisiin hoitaa ja täten yritys voisi olla ainakin osan ajasta auki.
Talouskasvuun voidaan vaikuttaa myös ihmisten kouluttautumisella ja moneen yritykseen olisikin tunkua oppisopimusopiskelijoista. Valitettavasti oppisopimuksesta saatava korvaus eli palkkatuki ja koulutustuki eivät lähestulkoonkaan kata opiskelijasta syntyviä kustannuksia, joten kovin pienellä yrityksellä ei yksinkertaisesti ole varaa kouluttaa ketään, kun samalla hinnalla saisi jo kaksi ammattilaista.
Työntekijöiden tulisi ymmärtää kuinka suuri taloudellinen panostus he ovat, ja tehdä töitä sen mukaisella tarmolla. Yksikin virherekrytointi voi kaataa pienen mikroyrityksen. Erilaisilla internetin keskustelupalstoilla jopa neuvotaan ihmisiä valehtelemaan työhaastatteluissaan (esimerkiksi ruotsin kielen taidostaan), jotta pääsevät sisään firmaan. Töitä ei missään kuulemma kuitenkaan tarvitse tehdä "satalasissa" ja vaikka jäisit myöhemmin huijauksestasi kiinni, on sinut erittäin vaikea irtisanoa ja takanasi on kaikki liiton lakimiehistä lähtien. Nämä "nettineuvojat" jopa kehittelevät struktuureja ja neuvoja, joissa työntekijä saisi pelattua pelinsä niin, että saisi hommattua itsellensä laittoman irtisanomisen ja siten voittaisi parhaassa tapauksessa tässä irtisanomislotossa itsellensä 2 vuoden ilmaisen palkan. On lakattava lähtemästä siitä oletusarvosta, että työnantaja kuitenkin sortaa pientä viatonta työntekijää, jollei sitä kaikin keinoin, liitoin ja laein estetä. Väittäisin, että lähestulkoon kaikki yrittäjät rekrytoidessaan ovat hyvässä hengessä antamassa työntekijälle mahdollisuuden ja mahdolliseen irtisanomisen taustalla ovat aina erittäin painavat ja pitkään vaivanneet syyt, jotka ovat aiheuttaneet peruuttamatonta vahinkoa yrityksen taloudelle ja työilmapiirille.
Yrittäjän sosiaaliturvan tulisi olla edes sama kuin palkkatyöläisen. Yrittäjän sairauspäivärahan ei pitäsi olla kytköksissä eläketurvaan vaan todelliseen palkkatuloon, mikäli palkkatulo on korkeampi kuin maksettu YEL.
Yrittäjällä ei pitäisi olla velvoitetta työllistää koko perhettään. Useissa tapauksissa on sekä tietotaidollisia että psykososiaalisia syitä siihen, miksi omaa puolisoaan tai lastaan ei ole järkeä tai halua työllistää. Yrittäjän puolison työttömyysrahan saanti ei pitäisi olla riippuvainen puolison yrittäjyydestä. Nythän monet "vitsailevat" sillä, että pitää erota äkkiä, jotta ei jouduta myymään kotia, jos puolison firmassa on YT:t päällä.
Kotimaisuuden pitäisi olla kohtuuhintainen arvo. Mikäli kotimaiset valmistajat jatkuvasti häviävät hinnassa halpamaista tai edullisemman verotuksen maista tuoduille tavaroille tai palveluille, ei se luonnollisestikaan edistä kotimaista työtä. Kotimaisen veron on pudottava tai ulkomailta tulevaa tavaraa on verotettava kovemmin, jotta tilanne tasaantuisi. Valtiotason kansainvälissä kilpailutuksessa tulisi arvioida rinnakkain ulkomaista tarjousta veroineen, mutta suomalaista tarjousta verottomana. Suomalaisella yrittäjällähän ne verot palautuvat kotimaahan, kun taas ulkomailta tilattaessa verot hyödyttävät sitten jotakuta muuta kuin meitä.
Nykyverotuksellisessa tilanteessa ei ole ihme, että niin moni harrastaa harmaata taloutta. Kovassa kilpailutilanteessa jo pelkästään palkan sivukulut lähestulkoon "pakottavat" monen yrittäjän kiertämään sääntöjä. Itse en tällaista hyväksy enkä harrasta, vaikka monet yrittäjäkolleegani ovatkin jopa kutsuneet minua hölmöksi tästä syystä. Väite lienee totta.
Verojen kertymiselle Suomeen ei voi olla edullinen tilanne, jossa isojen yrityksen perässä nyt jo pienetkin yritykset siirtävät kirjansa yritysmyönteisempiin ja edullisemman verotuksen maihin. Talousmatemaattisesti ajateltuna siis ole mikään ihme jos kirjat ovat Virossa, Irlannissa tai Luxenburgissa. EU:ssa pitäisi olla yhteinen verokanta ja yritysten pitäisi mielummin haluta pitää kirjansa Suomessa, kuin konkurssin välttääkseen siirtyä ulkomaille.
Jos näistä teeseistä pitäisi valita tärkeimmät, joilla arvioni mukaan olisi välitön myönteinen vaikutus työllistymiseen, olisivat ne ALVin alarajan nosto, nimenomaan takautumattomasti - sekä työntekijän sairas- ja äitiyslomien siirtäminen KELAn maksettavaksi.
Monella pienellä yrittäjällä tilanne on se, että vaikka töitä tehdään yötä-päivää, ei käteen jää mitään. Vanha sanonta "Yrittäjän kymppi on markka" ei enää pidä paikkansa, sillä käteen jää todellisuudessa enää muutamia senttejä.
Ketä pääsen siis äänestämään? Kuka on sanansa mittainen ja sitoutuu vaalilupauksiinsa? Nimiä pöytään.
Toiveikkain terveisin,
Satu
Yrittäjä ja äiti, Espoo
Luotettava kumppani-yritys, joka päivittäin työllistää 5-8 henkeä.
http://olipakerranyrittaja.vuodatus.net/