Taas on viikko vierähtänyt ja tämän isonaamaisen apinan virtuaalinen lyijykynä on pysynyt visusti pimennossa, mutta nyt on tullut jälleen aika häiriköidä rauhallisia ihmissieluja tarpeettomalla, mutta samaan aikaan itserakkaasti kuvailtuna luovuutta pursuavalla tekstinpätkällä. Tällä kertaa yllättävän paljon suosiota saanut blogini käsittelee musiikillisen taiteenluomisen tärkeintä ja symbolisoivinta ominaisuutta; sanoituksia. Tämä ominaisuus on monien artistien ja bändien "bread & butter", kuten Ameriikoissa sanotaan. Lyriikat luovat useimmiten kappaleelle sielun ja antaa sille samanaikaisesti merkityksen. Lyriikat ovat se asia, joka saa kuuntelijat pysähtymään ja miettimään tarkemmin mistä on kyse, sillä niihin on useimmiten todella helppo samaistua.

Itse olen kirjoittanut sekä sovittanut sanoituksia jo muutamia vuosia ja olen tullut siihen lopputulokseen, että tällaiselle ihmisrauniolle se on selkeästi vapauttavin ja monipuolisin terapiamuoto. Toki jokaisella on oma tyylinsä purkaa mieltä painavia asioita, eikä missään nimessä ole yhtä oikeaa tapaa, mutta henkilökohtaisella tasolla uskallan sanoa, että tämä on niistä selkeästi paras. Uskaltaisin väittää, että yksikään koulutettukaan terapeutti ei saa minulle sellaista keveyttä aikaiseksi, kuin ajatusten purkaminen kynän ja paperin avulla. Toivon mukaan niitä olisi kohta myös kuultavilla, jotta muutkin pääsisivät kuulemaan mitä minulla on sanottavaaa ja mitä olen vuosien varrella kokenut.

Vaikka tämä konsepti saattaa vaikuttaa hieman masentavalta ja jopa jossain määrin itsetuhoiselta, niin kerrottakoon sen verran, että se on jotain aivan muuta. Tämän takia tämänkertainen kirjoitukseni on otsikoitu sanoilla "Creative therapy" ja mielestäni se kiteyttää asian todella hyvin.

Avain onnellisuuteen

Olen joskus sosiaalisessa mediassa painottanut sitä, kuinka tärkeää oman ja miksei myös muidenkin hyvinvoinnin kannalta on jakaa asioita ja kertoa pahasta olostaan muille ja mieleni siitä ei ole muuttunut, ainoastaan tapa tehdä se on hieman ottanut uudenlaista suuntaa. Joskus saattaa vierähtää tuntejakin siinä, että istun sohvan reunalla tyhjän vihkon, sekä kynän kanssa ja annan kaiken ahdistuneisuuden ja synkkyyden vuotaa runollisuuden muodossa ulos. Olen myös huomannut, että elämäni on nykyisin paljon valoisampaa, kun on se oma juttu jolla saa päänsä tyhjäksi synkistä ajatuksista. Olen aika varma, että monien ihmisten aggressiivisuus ja vihainen luonne johtuu nimenomaan siitä, että he eivät tarkalleen tiedä, kuinka he käsittelisivät ikäviä asioita ja ajatuksia. Liian monet pitävät pahan olon sisällään, kun eivät tiedä mitä sillä tekisivät ja silloin kaikki kasaantuu ja purkautuu yhtenä isompana ja paljon ikävämpänä asiana kaikkien nähtäville.

I need a lift, I need shake, I need to find another chance that I can take

Jos viime kirjoituksessani mainostin, että älkää antako epäonnistumisten johtaa teitä elämässä eteenpäin, niin tällä kertaa opetuksena toimii luonnollisesti se, että olkaa avoimia. Ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen, mutta miettikää rauhassa, mikä on teille sellainen asia, jonka olette todenneet helpottavan monissa vaikeissa tilanteissa. Oli sitten vaikka juoksulenkki, puunhakkuu tai ristikoiden täyttäminen, niin muistakaa aina käyttää niitä elämän positiivisia asioita ja luokaa niistä itsellenne sellainen mukavuusalue, johon tietoisesti pyritte pääsemään joka kerta kun tuntuu, että elämä on yksi pitkä ja kivinen tie. Voin luvata, että ennemmin tai myöhemmin löydätte sen oman "luovan terapian" ja voitte paljon paremmin.

Kirjoitukseni poikkesi tällä kertaa hieman tieltään, mutta se tuskin haittaa. Tärkeintä on se, että viesti menee perille. Ja kunhan tosiaan saan sitä omaa tuotantoa ääniteltyä, niin ymmärrätte ehkä tämänkin kirjoituksen pointin hieman selkeämmin.

Take care.

Kirjoitettaessa soi Greg Holden - I need an energy