Here I go again on my own.
Going down the only road I've ever known.
Like a drifter, I was born to walk alone.

Luin tuossa taannoin artikkelin, joka käsitteli nuoren miehen hämmennystä siitä, uskaltaako hän tulevaisuudessa enää seurustella tai edes hakea seuraa sen syvemmältä, kuin lauantai-illan uumenista. Tuon tekstin luettuani piti hetki ihan miettiä ja katsoa tarkasti, että minäkö sen olen kirjoittanut, kun näytti niin tutulta. Tekstissä kerrottiin huoli siitä, että kyseinen henkilö oli nuorempana tavannut naisen, joka veti häneltä jalat alta ja hänen sanoin kuvailtuna: "Tämä riitää." Samaan aikaan niin kovin virheellinen, mutta merkittävä lause. Harva pääsee oikeasti kokemaan sen, että käytännössä ensimmäinen kumppani, jonka kanssa voi kehittää jo hieman kypsempää suhdetta, saa aikaiseksi sanottavan nuo kaksi sanaa. Ei nykypäivänä. Nykypäivänä pikaisten yliopistollisten matematiikkayhtälöideni mukaan noin 90% ihmisistä vaihtaa kumppania 20-25 ikävuoden välillä ainakin 2 kertaa. Useimmat jopa useammin. SE, jos joku on nykyään arkipäivää, eikä se itseasiassa edes nykypäivänä v**tuakaan kiinnosta, kun kyse on niin tekopyhästä konseptista (lue: Love & Other drugs).

Vaikka kyseisen artikkelin henkilön tekstistä paistaakin silkka pelko, on siinä mielestäni myös ripaus todellisuuden tiedostamista. Kun puhutaan käsitteestä "se yksi oikea", on se varmasti kaikkia meitä jossain odottamassa. Mutta se, mitä useimmat eivät tiedä on se, että kun se juna menee, niin se sitten menee. Sen perässä on turha juosta, you had your chance. Kuten tämä yllämainitun artikkelin sankari totesi, niin hänelle juurikin se yksi olisi riittänyt ja kun se meni kaavan mukaisesti poikkeuksetta päin helvettiä, ei hän enää tiedä, mitä pitäisi tehdä. Se on ihan normaalia. Heille, jotka eivät tätä ole vielä kokeneet, ajatelkoot sen vaikka sillä tavalla, että jos missaat baarista tullessasi yön viimeisen junan, jolla pääsisit kotiin, eikä sinulla ole rahaa taksiin, niin samasta tunnetilasta on tässäkin tapauksessa kyse. Tunnetila, jossa tiedät, että seuraava juna tulee monen monen tunnin päästä ja VR:n tuntien ei välttämättä ollenkaan. Se on se tyhjyys ja epätoivo, joka vahvemmankin ihmismielen valtaa tuollaisena hetkenä.

Tämän tarinan sankari on sen seinän eteensä rakentanut ja se halu ja usko tuon seinän ylittämiseen vaappuu hataralla pohjalla.

Kun itse olen tästä samaisesta tunnetilasta jonka olen läpikäynyt, maininnut, on huutooni vastattu suurella ihmetyksellä ja negatiivisuudella. Mielestäni hämmentävintä on se, että ihmiset suhtautuvat asenteeseeni niin kuin yhteisö olisi asettanut minulle standardin, jonka mukaan minun pitäisi toimia ja nyt olen sitä rumasti häpäissyt. Tuohan on aivan täyttä paskaa. Parisuhdetta tarvitsevat ne, jotka pelkäävät olla yksin. There I said, now let the butthurt flow through you.

Se, että pärjää yksin, enkä nyt puhu vain ja ainoastaan itsestäni, tarkoittaa sitä, että elämänkumppani ei ole mikään välttämättömyys. Osaat pitää huolen itsestäsi, etkä itke itseäsi uneen vain sen takia, että olet yksin. Oma näkemykseni on hieman ristiriitainen sikäli, että universumilla on tapana astuttaa minut omien periaatteideni päälle ja joskus tulee mietittyä, olisikohan aika jo edes yrittää hankkia muutakin kuin niitä lauantai-illan kuuden tunnin kohelluksia, joista seurauksena on korkeintaan päänsärky seuraavana aamuna, mutta olen myös huomannut, että heti kun yrittää, on universumilla myös tapana palauttaa minut maan pinnalle. Nimittäin joskus sitä tulee oikeasti yritettyä ja lopputuloksena on syntymäpäivän kunniaksi kudotut rukkaset. Se on jopa jo tragikoomista. Saatoin jopa nauraa ääneen.

That being said, alussa mainitun sankarin tavoin, on hyvin vaikea suhtautua positiivisesti siihen 'myöhässä tulevaan maitojunaan', kun juuri hetki sitten olin kovaa vauhtia H-junassa menossa kohti tulevaisuutta. If you know what I mean.

Jos siis joskus kohtaatte henkilön, joka kertoo teille tämäntyyppisestä kokemuksesta, pysähtykää ja miettikää, onko teillä oikeasti mitään todellista sanottavaa siihen, vai ovatko argumenttinne vain yhteisön painostuksesta suollettua paskaa.

Kirjoitettaessa soi Opeth - Porcelain Heart