Äkeää, ankeaa, synkeää, valotonta

Kahtena edellisenä päivänä 9-10 tunnin lyijynraskaat unet, joten vastaavasti sitten viime yö kokonaan valveilla, samoin aamupäivä, ja vasta iltapäivän mittaan muutama tunti huteraa unta. Serauksena pahenevaa neuroottista hiusten raastamista, valtavaa sanatonta raivoa, joka purkautuu kyllä ääneenkin pikaraivareina etenkin isäukon suuntaan. Hänen muistisairauden voimistama viha-asenteensa on valmiiksi mulle ankaran turhauman paikka. En kykene kommunikoimaan sen ihmisen kanssa mitenkään, emmekä voi kokonaan pysytellä poissakaan toistemme tieltä, joten tilanne on paha.
***
Ukon hajamielisten fiksausten jäljiltä fillarista löytyikin sitten kaikenlaista vikaa sekä puuttuvia osia ja räjähdystä vaille risaksi kulunut ja kuhmurainen takarengas. Tuttava lupautui kyllä vaihtamaan renkaankin siinä torilla seuraavalla kerralla, jos mä vaan saan sen hankittua. Tämä tietää mulle taas iltaöisin pimeällä pyörällä seikkailemista, mikä ei miellytä... mutta on ongelmistani vain yksi... Näin vähillä unilla tunnen olevani kyvytön ratkomaan yhtäkään ongelmaa. Jos vanhusten läsnäollessa avaan suuni, homma menee heti huutamiseksi. Parempi siis olla kokonaan hiljaa kuin karjua tyhjiä merkityksettömiä uhkauksia tyyliin "Toivottavasti tässä henki lähtisi mahdollisimman pian kun tämä elämä on helvettiä eikä mitään ihmisen elämää." Ahdistustasot on kyllä aivan lohduttoman kovat, mutta ei ne tässä kuontaloa repimällä lievity :((