Armoton aamuöinen ampiaisten teurastussessio

Sekoitan ampiaisparkojenkin vrk-rytmin. Pöytälamppuni valo välkkyy niiden pesään parvekesohvaan, ja saa ne kiivaasti pyrkimään kohti valonlähdettä. Ikkunalasin täydeltä niitä ryömii ja raaputtaa ja kaaputtaa. Jokaöinen ilmiö ollut kesän ajan. Pesä olisi pitänyt havaita ja hävittää jo keväällä, sillä nyt aktiivisena aikana se ei onnistu. Viime yö oli niin kalsea, että amppariparat eivät kohmeisina päässetkään takaisin pesään, vaan jähmettyivät ikkunani väliin. Osa pääsi jostain rakosesta tunkeutumaan sisään, ja aloitti pörinänsä. VIUH MÄISKIS SLÄM - siinä aamuyö menikin niitä listiessä. En tunne enää armoa, koska ampiaistaisto käy jo hermoille kertakaikkiaan.

Isäukkohan sitten hömelöinti-tyylillään lähti päivällä huitomaan kärpäslätkien kanssa kaksin käsin ja suihkimaan jotain ötökkätököttiä sinne sohvapesän suuntaan. Huono homma! Siitähän ampparit vaan vimmastuvat ja ärsyyntyvät. Nappasivat ukolle pari pommia nokkaan. Syksyn kylmetessä kuulemma yhdyskunnan työläiset kaikki kuolevat, ja pesään jää vain kuningatar. Siinä vaiheessa se on rempaistava irti ja tuhottava. Parvekkeen käyttö oli koko kesän ajan tuon riesan takia melko rajoitettua. Näin se luonto ihmeineen on kaupungissakin usein yhtä lähellä kuin pyöräilypolullani seissyt pupu, joka tänäänkin tuokion tuijottaa tapitti minua kaikessa rauhassa kunnes lähti laiskasti loikkimaan lähimpään puskaan.
***
Budjettihan meneekin tosiaan katastrofiksi jo tässä vaiheessa, kun muutamat pakolliset laskut ja lääkkeet on makseltu. Nyt on ruvettava päivittäisiä kuluja tosissaan karsimaan; kaikkia näitä tapapaheita (raaputusarvat, rituaalinamit yms.) Eipä tarvitse lähteä ihan heti yksityiselle lääkäriasemalle kyselemään näkemyksiä tämän vuorokausirytmityksen korjaamiseen tai muuhunkaan. Ei yksinkertaisesti ole varaa.