En pääse päässäni asian ytimiin..

Otsikoinnilla viittaan edelliskertaisen merkintäni pohdintateemaan. Enkä oikein voisi SEN ytimiin päästäkkään, koska pohtimani reaktiot tapahtuvat TOISTEN päissä. Oleellisempaa kaiketi olisi sitten miettiä MIKÄ minua jaksaa aina vaan niin paljon kiehtoa netti- ym. areenoissa, että siellä tosiaan tulee roikuttua joidenkin suunnattomaksi harmiksi. Syitä voisi putkahtaa nuppituotoksena varmaankin noin 155, joten on syytä suorittaa pientä rajausta ja valikoida ehkä jotain viis.

1. uteliaisuus 2. uteliaisuus 3. uteliaisuus
No joo, tohonhan toi menis. Jalostetaan vähäsen. Uteliaisuus on aina mahdollisuus. Mahdollisuus johonkin, jota en halua ennalta ryhtyä liian tarkasti määrittelemään. Sehän on tietysti nettikaavaetikettien vastaista, koska siellä etsitään niin vimmatusti jotain MÄÄRITELTYÄ. "Sie olet sitä ja sitä, ja sitä sie et missään tapauksessa ole." Jätkätkin, jotka kirjoittelee sellaisia v..un vaatimuslistoja, joissa pituusvaatimuskin senttimetrilleen määritelty, nehän ovat itsekkin kuin muoviukkeleita. Sovittavat itsensäkin johonkin stereotypiaan. Että kun ruksaan esitietoihini jonkun tietyn laatikon, niin en sitten voi olla mitään muuta kuin se "asiallinen" tai "boheemi" tai "rockhenkinen". Mitäs nuokaan sitten tarkoittavat? Minun kohdallani ruksautuu tyyliksi 'vapaa' - mikä tarkoittaa ryysyissä kulkemista vailla paineita tai tunnontuskia ja nyt just KUUMINTA megatrendiä eli totaali-meikittömyyttä.

Ei nyt enempää jaksa pohtia tota. Mutta viestinnän aakkosiin kuuluisi sekin, että viitsittäis se esittelyteksti jotenkin edes lukaista. Tänään viimeksi ärsyttävän narisevalla äänellä ("vääränlainen" äänenväri on mulle aivan ehdoton diskausperuste, ilman muuta) luurissa joku miekkonen mumisi: "Mitenkäääs kun se oli vähän salaperäinen se sun tekstisi..ettäääää....ääääää....tarjoatkos sinä niinkuin jonkinlaista hierontaa vai mitäääääää." Mjäääh mjäääh mjääh. Voi kilinvitut sentään.

Toi puhelinkontakti on kyllä hyvä selventäjä. Meitähän on muitakin, joilla on syntymälahjana luonnostaan miellyttävät puheäänet ja selkeä & värikäs & syvällinen & hauska ilmaisutapa. Heti kun sellainen osuu luurin toiseenKIN päähän, voi olettaa, että kommunikointi ei ehkä tökkäse heti seuraavalla sekunnilla. Huom! Loistava kommunikoija voi olla myös puheentuotossa tempoltaan verkkainen ja mielenlaadultaan ujohko ihminen. Hänellä on kuitenkin kiinnostusta herättävät elementit hallussaan. Mulla on valitettavasti hallussani myös muutamat TORJUNTAA herättävät tavat & elementit: Paiskaan tuntemattomalle korvat täyteen rankahkoakin elämäntarintaa ja ankaraa mietettä. Innostun omista teemoistani niin, että kiihdytän puhenopeutta ylivaihteelle, enkä jätä kuuntelu tai kommentointitaukoja. Teen kysymyksiä, mutta vastaan niihin valmiiksi itse, kun toinen on vasta pohtimassa mitä kannattaisi sanoa..

Lopputulema: tyyppi, joka kestää tuollaisen puhelinyhteyden ottamatta torjuvaa asennetta ja pysyy verbaalisesti hyvin kyydissä, on riittävän samanlainen ja erilainen kuin minä. Jos on liian erilainen, niin säikähtää ja/tai mykistyy. Jos on liian samanlainen, niin turhautuu (jopa raivostuu), kun ei saa suunvuoroa eikä pääse itse suoltamaan konekiväärimäistä puhetulitusta. Ja vielä EKSTRAPOINTTI: jos soittelija osuu olemaan kuuppa-alalla, voin melkein luurissa kuulla miten hänen päässään raksuttaa "Onkohan sillä kaksisuuntainen, koska tota puhetta tulee noin rönsyilevästi ja noin kovalla nopeudella, vaikkakin rationaalisen tuntuisesti... Mitenkähän mä nyt lopettaisin tämän puhelun hienovaraisesti, koska en halua siviilissä tavata mitään epävakaita kuuppakeissejä..." Se haluis siis normaalin. No tänne sen ei kantsis enempää soitellakkaan! Ei mulla mitään HÄNTÄ vastaan, mutta toisinpäin tulis kuvioon inhottava asia: ennakko-oletus.
***
Ja seuraavassa jaksossa (kenties) kehun miestä, joka vältti kaikenlaiset virheet mitä avaavassa ääni- ja puhekontaktissa voisi tehdä, ja (ei harkitusti, vaan tietämättään) onnistui väistämään kaikki virheet myös ekassa livetapaamisessa. Ehkä se johtui siitä, että hänellä ei ollut MISTÄÄN kontaktiareenoilta niin minkään valtakunnan aiempaa kokemusta, eikä niin ollen myöskään käsitystä siitä miten pitäisi tai ei pitäisi "käyttäytyä". Hän siis onnistui siinä mitä monet turhaan vuosikausien kovalla treenauksella yrittävät: että olis vaan ihan aidosti oma itsensä :))

Kirjoitettaessa soi Sarah Connor (salaisia paheitani, osa 66)