Kehutaan ei-läsnäolevaa persoonaa

Ehkä kehut lämmittävät näin etänäkin, toivottavasti. Ihminen, joka ei mielistele, ei ole kyllä joka hetki helpolla tavalla kaikkein miellyttävin. Hän ei halua loukata eikä olla tahallisen synkeä, mutta hänen läsnäoloonsa pitää aina hetken verran totutella. Se kun ei ole mitään "jutellaanpas tässä mukavia ja piristetään toisiamme" -meininkiä, vaan oman elämän asioiden kertomista kaunistelematta. Eihän ne aina niin kauniita tai mukavia juttuja ole, vaan aika karujakin. Jaksan kuitenkin yhä ihmetellä ja ihailla ihmistä, joka pohdiskelee todella paljon tilanteita ja kohtaamisia ja tuntemuksia MUIDEN kannalta, eikä keskity vain itseensä.

Ulkomuotoon kohdistuvat kehumiset tuntuvat valuvan kuin vesi sen kuuluisan hanhen seljästä eli niillä ei näytä olevan mitään vaikutusta, tai ainakin ne otetaan vastaan varsin kiihkottomasti ja tyynesti, todeten korkeintaan "Ai jaa, miksei musta yhtään tunnu siltä että olisin niin hemmetin vetovoimainen ja seksikäs." Hehee. Ihanasta aitoudestaan huolimatta ko. ihminen ei kuitenkaan anna rakentavaa vastausta tai ratkaisuehdotusta yhteenkään MUN elämän ongelmaan. Ja miten voisikaan, kun koko elämäntilanteeni on tavallaan yksi iso ongelmanippu. Juuri kun olen saamaisillani alulle jonkun osa-alueen kohdalla jotain toimenpiteitä, ne tyssääntyvät jaksamattomuuteen tai rahanpuutteeseen. Noin viidennen kerran joudun varmaan siirtämään gyneaikaakin, koska en vaan VOI pulittaa sinne satasta ja olla loppukuukautta persaukisena. Hiuskunnostusta en enää voi lykätä, koska muljutusneuroosi on jo nyt niin pahana... Molempiin operaatioihin ei mitenkään ole varaa samalla viikolla, joten.. Näillä tuloilla ei voi tulla toimeen, ja silti vaan olis jotenkin tultava. Aika ankara & ratkaisematon kuvio.