Itselleni moitteet super-äreästä käytöksestä :(

Voihan wiswa sentään, ettei yhtään senttiä pitene toi pinna.. Eniten ja nopeimmin se paukkuu dementikko-isäukon takia, vaikkei hän ressukoinnilleen mahda mitään. Siis tätä tiettyä "hömelöintiä" ja tohelointia ja vieteriukkona kimpoilua, joka kuuluu muistisairaan taudin- ja toimenkuvaan. Sen vielä sietäiskin, mutta kun tilanne on muuten melkoisen kestämätön. Muorin kanssa olisi pakko keskustellen setviä joitain arkisia hoidettavia asioita, mutta siinä samassa jo ukko murisee sivusta "Onpa taas HELVETILLINEN MÖKÄ" viitaten sillä lähinnä MINUN ääneeni. Hetkeä aiemminhan ukko on korvia höristellen huutanut MITÄ MITÄÄÄH noin 20 kertaa, koska ei kuule tai ei ymmärrä mitä hänelle sanotaan. Minun äänensävyni tai äänenkäyttöni särähtävät hänen korvaansa siis aivan erityisellä tavalla. Siitä yleensä käynnistyy raivokas kierre: ukko mutisee synkeä irve naamallaan "täytyy lähteä vaivaistaloon perkele", ja minä alan suoltaa uhmakasta uhkaavaa kapinapuhetta "teidän täytyy koittaa täällä keskenänne riidellä, koska en voi jatkossa aina olla paikalla" jne. jne. (täysin turhaan!). Sitten muori ryhtyykin kertomaan/kertaamaan isoon ääneen minun syyte- ja moitelistaani, joka on loppumattoman pitkä.
***
Koko kuviossa on NIIN monta ongelmakohtaa, etten jaksa niitä edes käydä luettelemaan. Ratkaisua tai muutosehdotusta minulla ei kuitenkaan ole niistä yhteenkään. Omatkin uhoamiset jäävät aivan katteettomiksi, koska en voi kovin pitkäksi aikaa häipyä jäjjettömiin. Yleensä palailen noin tunnin sisällä takaisin. Tai en siis voi häippäistä jonnekkin toisaalle "omaan elämääni", koska elämäni on osittain tuolla vanhusten kanssa samassa osoitteessa. Sitä sopuisammin mitä vähemmän ääntäni korotan ja rupean meuhkaamaan, vaikka ukon hössötys & tössötys kuinka ottaisi ohimohermoon.

Loistavan lannistavan ma-päivän viimeisteli runsaana niskaan lotiseva sade ja kaapeliverkkoyhteyksien kaatuminen, joka pimensi kaikki tv-kanavat. Äitimuorille SE on sen luokan katastrofi, että siinä tulee mullekkin niskaan vähän ekstra-annostus tulta ja tulikiveä, kun en pysty tilannetta korjaamaan. Just ja just pystyisin virittämään kanavat uusiksi, mutkun se ei tohon pulmaan auta. Ja tässä kohtaa tuleekin esiin mikä muistaisairaudessa on myönteistä: dementikko ei kärsi tv-ohjelmien puuttumisesta. Hänellehän riittää viihdykkeeksi vaikkapa viikon vanha sanomalehti, jonka juttuja hän lukee innolla ääneen kuin ne olisivat uusia uutisia. Hänelle OVATKIN, koska hän ei niistä mitään muista. Tolla systeemillä koko päivän voi lukea sujuvasti paikallista sanomalehteä, vaikka se onkin aika ohut läpyskä :))