Jaha, enpä pääse kärkisijoille ainakaan kuukauden ahkerimman kirjoittelijan listalla, mutta eipä ole tarviskaan :) Enkä ole laittanut lärviäni näkyviin blogin viereen kuten useimmat, enkä aio laittaakkaan. Arvuutelkoot perkeleet. Itse tässä ihailen akkunastani luonnon lumisia koristeluja pation aidan kaiteella ja pensaiden oksilla ja puiden rungoilla. Koukeroista lumikuorrutusta ja hauskoja veistoksellisia kerrostumia; kuin jättimäinen lumipisara putoamaisillaan.
Tapasin viime perjantaina kipuklinikalla pienikokoisen mumisevan menninkäistohtorin. Suhtauduin häneen hieman epäluuloisesti, mutta kaiketi tuo oli asiansa osaava heppuli. Malttoi kärsivällisesti selostaa miksi tuntuva elopaino on riskitekijä silloin, kun mietitään polviin varaosia eli keinoniveliä. Jaksoi myös paneutua kipulääkityksen kokonaisuuteen, joka ei ole tähän mennessä oikein kunnolla kiinnostanut ketään. Eipä hänelläkään tietenkään mitään poppakonsteja tahi taikarohtoja ollut tarjottavana. Seuraavassa vaiheessa kokeiluun/käyttöön tulevat ilmeisesti vahvemmat kipurohdot. Niissä resepteissä lukkee sitten reilusti jo 'huumeresepti'.
Ennen sitä päätin kokeilla hieman uutta annostelumallia. Ahistustakin liennyttävä hermokipurohto kerta-annoksena iltasella (koska se tuottaa aivan armottoman kovan päiväväsytyksen), ja toista kipulääkettä sitten aamuin sekä illoin. Jos saan aamusatsin jälkeen vetäistä vielä tunnin jatkotorkut, niin vireystila saattaa olla jopa kohtalainen. Ainakin tänään oli jonkin aikaa, mutta nyt jo raukeus iskee kimppuun. Jotkut päivät nyt muutenkin vaan on vielä vetämättömämpiä kuin toiset. Heti kun kivun saa jotenkin hallittavaan malliin eli hieman hillittyä, niin alkaa jopa nähdä jotain ympärillään. Muutenhan vaellan tuskaisessa usvassa.
Huomiselle luvassa suorastaan juhlaa. Kauan kaivattu "tilipäivä", ja vielä ihanata niskaa avaavaa fysiokäsittelyä. Köyhällehän tuo niukan nihkeän perustulon maksatuspäivä on sikäli juhlaa, että voi patsastella kauppapuodissa lehtihyllyn äärellä harrastamassa sikamaisen törkeätä luksusporsastelua... Eli siis sitä, että ostoskoriin suhahtaa jokin mulle täysin turha & tarpeeton kiiltäväpintainen meditatuole kuten Kauneus&Haureus, tai siis Kauneus ja Terveys -lehti. Rakastan tasokkaita suomalaisia aikakauslehtiä! Himoitsen niitä kuten joku muu ehkä voisi himoita menestystä, seksiä, ystäviä ja vaikutusvaltaa. Lehtien ilmestysmispäivämäärät syöpyvät päähäni tarkasti, ja ostan/luen säännöllisesti ainakin seitsemää eri lehteä. Miksikö? Varmaan siksi että lehteen on pakattuna 'yksissä kansissa koko elämä'. Erilaisia aihepiirejä, kurkistuksia moniin suuntiin ja monenmoista virikettä. Mutta kaikessa on puolensa. Myös kääntöpuolensa. Lehtiin upotetulla rahalla olisin voinut ostella itselleni muutamankin ehjän paidan vuoden kuluessa. Puhumattakaan, jos mukaan lasketaan totoon ja raaputusarpoihin uponneet fyrkat. Luksusta sekin, mutta liian hinnakasta jännityshakua varattomalle.
Hmm...kohta alkavat olla käsillä ne ajat, jolloin aktivoituu jokakeväinen henkinen riesa eli ns. valoahdistus. Tänäänhän päivä on sumean harmaa, joten mieliala pysyy tasaisena. Heti kun häikäisevän kirkas aurinko ilmaantuu taivaalle, ilmaantuvat myös jonkinasteiset levottomuuden ja lievän ahdistuksen oireet. Talven ja kevään taitekohta, jossa valo voimakkaasti lisääntyy, tämä murrosvaihe on aina hankala.