Ja sitten koitti henkilökohtainen EPÄTOIVON päivä

Tuikeat pohjoisviimat ja ärsyyntynyt niska heittivät päälle taas ohimojuiminnan ja näköhermotulehduksen, joka pakotti punkan pohjalle kokonaan pariksi vuorokaudeksi. Siinä on jo ankean epätoivon tuntemuksia, kun kaikenlaiset sairaus- ja muut pelot voimistuvat äärimmilleen. Siihen jatkoksi sitten läheiseksi tulleen ihmisen alavireistä pohdintaa siitä onko järkeä jatkaa elämää, ja miten pitkään henkisesti huonoja olotiloja oikein jaksaa kestää..

Noiden muudien kuunteleminen ylitti jonkin yliherkkyyskynnyksen, vaikka pysyin suht rauhallisena keskustelun ja kohtaamisen ajan. Sitten jälkireaktiona iskikin aikamoinen ärhäkkyys, kiukkupuuska ja vollotuskohtaus. Useinhan niin käy fyysisesti ja henkisesti intensiivisen läheisyyen jälkeen. Siinä ohessa sai terävät ruoskat niskaansa tuttava, joka erehtyi tekstailemaan "Elämäntapasi huomioonottaen on ihme, että olet vielä hengissä" -tyyppistä kannustusta. No se nyt oli vielä tavallaan hyvinkin perusteltua, eikä ollenkaan älyvapaata. Älyvapaammasta osastosta näytettä seuraavalla kerralla, kun otan käsittelyyn äsken vastaanottamani tekstinäytteen otsikolla "läskit munan puutteessa". Sen lähettäjä tosin paljastaa keskittymiskykynsä asteen heti alussa sanoessaan "en jaksanut lukea loppuun tuollaisen läskin kirjoitusta. mene töihin ja hanki elämä." TJAA. Mahtaa siellä työelämässä olla turhauttavaa, jos se tuohon johtaa :((

Huom! Esitän lukijalle jo nyt pohdittavaksi yllämainitun ruutipipon esittämän väitteen, jonka mukaan lihavia ei voi naida, koska tarvittavaa ruumiinosaa ei löydy läskien seasta. Outo väärinkäsitys. Mistähän läskiä kammoksuva heppu tuon tietäisikään, koska ei varmaan ole päätynyt ikinä yrittämään? Minulla on asiasta toisenlainen kokemus, mutta kun tämä ei ole mikään seksitilitys tai panoraportti, niin ze ziitä.