Kansallinen EPÄONNISTUMISEN päivä

No kerrankin teemapäivä, jota kannatan vilpittömän lämpimästi. Turha yrittää rimpuillen pakoilla epäonnistumisia, kun ne väistämättä saavuttavat meidät kuitenkin jossain vaiheessa. Viime yön makasin vaihteeksi valveilla, raastoin häiritsevää karheata hiustöyhtöä (eipä auttanut hiuskunnostus siihen!) ja mietin onko elämäni ollut vain sarja karmeita epäonnistumisia. Niitä välähteli silmieni editse kuin joltain videonauhalta.

Nyt en jaksa enää piitata, koska pyöräileminen hyytävää pohjoistuulta vastaan lopetti kaikki vatvomiset. Sehän on raakaa selviytymiskamppailua. Nyt sitten taas mättämään päälle kuivempia paitoja (hiestä märät eivät vielä ehdi edes kuivahtaa), ja uudelleen taisteluun. Onneksi paluumatkalla tuuli ei puhalla suoraan vastaisesti. Onko tässä eestaas singahtelussa mitään järkeä? Ehei, ei siinä mitään järkeä olekkaan, mutta se on minun päivittäinen kuntoilu- ja happiannokseni. Huomennahan onkin todennäköisesti tiedossa ns.kanttuvei-päivä, jolloin univajaus taas tasautuu 10-12 tunnin tajuttomuudella. Jos olen raatokuntoinen, saatan jättää kokonaan nousematta punkasta.