Olen huolestumaisillani!

Jälleen vaihteen vuoksi vaihdetusta (hyper-kekseliäästä) osoitteesta sirpa.saarinen@hotmail.com minua lähestytään täten julistaen:

"ollet ymmärrä miten tyhmä oot

Niin koko Suomi nauraa paskasta naurua"
***
Olisiko KOKO Suomi sittenkään jossain suht jonninjoutavalla nettikontaktisivustolla etsiskelemässä nauramisen aiheita? Silloinhan tämä maa on huomattavasti HUONOMMASSA jamassa kuin olen edes uskaltautunut pelkäämäänkään :(( Toinen YLIhuolestuttava seikka onkin sitten se, jos nämä toistuvaisviestit on kirjoittanut ns. AIKUINEN ihminen. Teinien tekemäksi layoutin, oikeinkirjoituksen, ilmaisun ja sisällön taso kaiketi normaali, osalla jopa vielä lähempänä täysikäisyyttä kuin mopokortti-ikää. Kaikkihan eivät ehdi tai tahdo panostaa siihen, että oppisivat elämänsä aikana jonkun järjellisen lauseen tuottamaan päistään.

Ja ylläolevasta pääsenkin sujuvasti huomattavasti riemastuttavampaan (tosi)asiaan, joka sekin on eteeni avautunut nimenomaan näiden kiehtovien/kauhistuttavien nettikenttien kautta. On olemassa ihmisiä, joiden ikä alkaa kakkosella, ja jotka OSAAVAT sekä ajatella että ilmaista ajatuksiaan mm. kirjoittamalla pitkähkön suomenkielisen tekstin. Olen ko. asian edessä yhä uudestaan ollut suht mykistyneenä, suorastaan ällistyneenä. Tiedänhän, että dynaamiset juipit (jotka näyttävät mopopojilta) suhaavat sujuvasti englanninkielisissä ympäristöissä, ja väsäävät uusimmilla teknisillä vempaimillaan kaikenlaisia mielikuvituksellisia sisältöjä sinne sun tänne. Pitkälle & kauaksi on tultu niistä ajoista, jolloin lysyharteiset kalvakkanaamaiset tietokoneheput EIVÄT olleet arvostusasteikolla ainakaan oman ikäluokkansa mimmien keskuudessa niitä himotuimpia seuralaisia...

Nykyiseen lähes kadonneeseen tai piakkoin katoavaan vähemmistöön kuuluvat avoimesti kammioistaan ulos uskaltautuvat kirjoitustaitoiset "runopojat" ja muunlaisen teksti-ilmaisun väsääjät. JOS sattuvat olemaan lähikontaktissa soittimiin, niin heidät tietysti voidaan kelpuuttaa luokitukseen "rokahtava" tai "tuleva muusikko". Jos eivät ole, niin wannabe-runoilijalla ei kovin kovaa suosiota taida olla. Mimmit kun ovat nykyisin niin KOVIA; tai ainakin haluavat kaikin keinoin antaa sellaisen vaikutelman. Herkkyys, arkuus ja epävarmuus tuntuvat olevan LÄHES läskien kaltainen häpeä. Niitä pitää siis kaikin keinoin yrittää peitellä. Tietysti ne ovat alati läsnä iässä, jossa persoona on muutenkin vielä varsin muutosalttiissa vaiheessa.

Valmistuneeko persoona muuten ikinä? Saatuani erinäisiä arvioita ja luokituksia olen ollut ns. kurkkuani (ja korviani!) myöten täynnä PERSOONAA käsitteleviä vatkauksia, mutta nyt aiheeseen on löytynyt muutama läpivalaiseva näkökulma. En nimittäin olisi välttämättä osannut selkeästi listata asioita, joista persoonamme koostuu tai kertoa mitä siihen sisältyy. Onneksi käsiini osui eilen julkaisu, joka kertoi selkeästi NELJÄ persoonaan kuuluuvaa asiaa: luonne, temperamentti, minäkuva ja arvot. Hyvä! Tossa on nyt jonkinmoinen lähtökohta ryhtyä pohtimaan omaa ja muiden persoonaa. Noi kaksi ekaa tulevat aika pitkälti jo synnytyspaikalta messiin (koska vauvoilla jo näkyy oma luonne ja temperamentti) - mutta kaks jälkimmäistä muovautuvat myös ympäristön ja muiden ihmisten vaikutuksesta. Sitten noista neljästä isosta laatikosta avautuu tietysti kymmeniä pienempiä, jotka sisältävät mm. käyttäytymistä, oppimiskykyä, sosiaalisuutta, empatiaa, ujoutta jne. jne.

En sekaannu nyt niihin osastoihin sen enempää. Totean vaan, että ihmisen OLETUS omasta minäkuvastaan voi olla jotain aivan muuta kuin hänen 'todellinen' luonteensa. Sitähän ihminen saattaa jopa yrittää visusti piilotella, koska uskottelee itselleen, että hänen luonteenpiirteensä tai -ominaisuutensa ovat jotenkin "vääränlaisia" tai ei-suotavia. Varmaankin käy vuosien mittaan aivan hemmetin rasittavaksi yrittää esim. pakottautua ei-ujostelevaan reippaaseen "Minä tulen toimeen ihmisten kanssa kaikkialla" -muottiin, jos se EI ole itselle lainkaan luontaista, vaan suorastaan vastenmielistä!!

Kirjoitettaessa soi jääkiekkokierros (Pelicans wins)