Alati muuttuvassa maailmassa (wau, kliseiden klisee kilisee!) ihmiset hamuavat, haluavat ja kaipaavat kiihkeästi jotakin KIINNEKOHTAA tai turvasatamaa. Jotain ajan ja onnen ja olosuhteiden vaihteluista riippumatonta, johon tukeutua. Siitäpä koituukin melkoinen dilemma ihmisparalle. Jos hän ankkuroituu OMAAN VOIMAANSA (itseluottamus, pärjääminen, määrätietoisuus, tavoitteet, suunnitelmat, saavutukset), paalutus saattaa olla jonkin aikaa pitävä, mutta sortua ensimmäisen ison tai keskikokoisen kriisin rytinöissä kuitenkin.
Jos tukeutuu liiaksi TOISEEN/toisiin, on oikeastaan vielä huterammalla pohjalla. Vakainkaan parisuhde ei välttämättä osoittaudu ikuiseksi tai vastoinkäymisten myrskyn kestäväksi. Luotettava kumppani onkin kenties unohtanut kertoa, ettei HÄN alunperinkään pitänyt yksiavioisuutta ihmiselle luonnollisimpana olomuotona. Ei se estänyt häntä silti hankkiutumasta suhteeseen tai avioliittoon. Asia tuli esille vasta, kun hänen itsetoteutuksena muualta haalimansa suhteet jotenkin nousivat päivänvaloon ja keskustelun valokeilaan. Ns. toiset (tai kolmannet) naiset (tai miehet) saavat mielestäni kohtuutonta syytöspommitusta osakseen. Yhtä iso tai isompikin "syyllinen" tiettyihin tapahtumakulkuihin lienee aivan arkisen väistämätön tympääntyminen ja tunteiden nuhruuntuminen. Ja hei! UNOHTAKAA se "parisuhteen eteen pitää tehdä TYÖTÄ" -mantra. Se on vain yksi kuormitustekijä lisää ihmisparkojen muutenkin kuormitettuihin päihin & elämiin. Lopettakaa se vimmattu yrittäminen välillä, ja katsokaa mitä tapahtuu omia aikojaan.
***
Aha. Luiskahdin taas tohon. Haluamme siis hakea jotakin korkeampaa voimaa. Siinäkin vaihtoehtoja ja tarjontaa piisaa. Kokohengellistä ja puolihengellistä ja mukahengellistä jne. Mistä pirusta sitä tietää mihin ajatussuuntaan kannattaisi kallistua? Jonkinlainen pitävä perusta pitäisi kuitenkin löytää. Unohtakaa myös se TYÖ. Ette ehkä ehdi ekaakaan eläkepäiväänne ikinä näkemään, jos siihen tukeudutte liikaa hullun lailla, pakosta tai pakottamatta. Tässä täytyy ihan jäädä pohtimaan vakavia.
Huomenissa tällä kanavalla kuulette (= voitte lukea) mitä filosofi Eero Ojanen sanoo viisaudesta. Jos haluatte lukea viisaan miehen ajatuksia elämästä, onnesta, kohtuudesta yms. niin ottakaa vaikka ton Ojasen kirja "Järjen valossa". Tai ostakaa, jos varallisuutenne sallii. Uskoisin, ettei siinä raha haaskuun mene. Taitaapa kestää useammankin lukemiskerran.
4 kommenttia
Rujokki
19.7.2011 12:18
Tartuin kirjoituksessasi kohtaan "parisuhteen eteen pitää tehdä TYÖTÄ" -mantran unohtamiseen. Olen ehdottomasti samaa mieltä! Kun/jos kaksi ihmistä on löytänyt toisensa jollain tasolla, niin ihan normilla, toista huomioivalla tavalla suhde todennäköisesti pysyy kasassa. Jos on pysykseen. Niskakarvat nouseva pystyyn ajatuksesta, että asioita pitäisi kelata eestaas ja selvitellä näkemyksiä yms. Auts.
Vastaa kommenttiin
Toni
19.7.2011 14:20
Kiitän hyvästä blogista ! Ihmiselle koituu niin paljon paineita, itseltään ja muilta ja vielä jos luonne on sellainen että ottaa toistenkin huolet niin eihän siinä ihminen todellakaan ikuisuuksiin kestä.. vielä jos omat tarpeet ja toisten ihmisten toiminta sua kohtaan eivät koskaan kohtaa on jaksamisyhtälö suorastaan mahdoton !
Onneksi ihminen on kuitenkin useimmiten selviytyjä luonteeltaan ja kun kuormitus käy liian tukalaksi, on uppiniskaisinkin ihminen lopulta pakotettu muuttamaan jollain tavoin elämäänsä. Meinasin ensin kirjoittaa jotain ihan muuta, mutta ajatus loikahti tällä kertaa tälläiseen kommenttiin ! =D No mutta toivottavasti siinä oli jotain juonta kuitenkin..
Vastaa kommenttiin
lindagee
19.7.2011 22:33
Kiitoksia mainoista kommenteistanne jälleen. Huomaankin, että netistä löytyy omaperäisiä filosofisia ajattelijoita, vaikken roikkuisi missään Facebookissakaan sellaisten perään huutelemassa. Eräs tuttavan kovasti jatkuvasti suosittaa mulle tota sosiaalista mediaa, koska pitää minua NIIN vimmatun sosiaalisena ja kaiken aikaa uutta virikettä/kontaktia hinkuvana olentona. Siinäkin näemme miten ihmisen persoonasta YKSI PUOLI saattaa olla toisen mieleen syvälle iskostuneena, ja muut puolet tyystin jääneet huomiotta. Jos (ja kun?) olen hänen mielestään "hauska" ihminen, siitä seuraa toistuvasti sellaisia kyssäreitä kuin "Mistäs NYT noin totinen sävy?" ja vastaavaa. OMG. Jokaisella on mun mielestä henkisessä repertuaarissaan hauskuutta ja vakavuutta ja kepeyttä ja totisuutta ja ihan mitä vaan. Joillakin on vakavampi puoli päälläpäin, ja toisilla taas sitten toisinpäin. Ottakaapas nyt tostakin selkoa!?
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:38
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin