Kumpi meistä besserwissereistä on viisaampi...

Aika hauskaa tämä kirjoittaminen oikeastaan, kunhan vaan jaksaisi paneutua ja saada näppiksen kautta ulostautumaan tai tulostautumaan niitä asioita, jotka ovat jotenkin ajatuksen muodon jo ottaneet... Silloin kun kirjoitin paljon spontaanitekstiä ym. vuodatusta päivittäin vuosien ajan, toi prosessi tapahtui jotenkin paljon luontevammin ja vaivattomammin. Ilman mitään mietintävääntöä tai hirveetä työstöä. En mä kyllä MIETTIMISEEN nytkään aikaa käytä, vaan roiskaisen suoraan menemään. Se on ainoa tapa, jota ehdin käytellä.
***
Tunnen erään besserwisserin. Vimmastun häneen viikottain, koska hän sinkoaa niskaani pyytämättä yksioikoisia ohjeistuksia, ja kajoaa siten elämääni. TOISAALTA minähän itse olen ensin esitellyt tiettyjä elämäni asioita ja alueita viesteitse hänelle. Hänen reagointitapansa on sitten (kenties tiedostamaton) 'käskyttäminen' tyyliin "Sun pitää muuttaa toi vuorokausirytmisi, sillä se on terveydelle vahingollinen." tai "Niin synkeä tyyppi tuskin sinun tilanteessasi on henkisesti parasta mahdollista seuraa jonka voisit valita." Ja samaa rataa... Uskooko hän todella tietävänsä paremmin tai parhaiten? Haluaako hän vilpittömästi toisen parasta? Miksei hän käsitä, kun yritän kertoa, etten ole vuorokausirytmiäni VALINNUT - ja ihmistä taas ei välttämättä "valita", vaan se tulee vastaan...

Hänellä on omanlaisensa elämänkäsitys. Ehkä selkeäkin raamitus, jota hän tarvitsee pysyäkseen kasassa. Hänestä ei ole mitään väärää siinä, että hän projisoi sitä muidenkin niskaan. Ehkä hänestä on suorastaan loukkaavaa, että närkästyneen kimmastuneena antelen takaisinpäin kirpakoita kommentteja tyyliin "Jos SINÄ tiedät aina ja kaikessa mikä ihmiselle on parasta, niin etkö ole itsenimitetty jumala tai ylivertainen tietäjä??" Seuraavalla hetkellä saatan itse (tosin useimmiten pyynnöstä) antaa hänelle ohjeistusta siihen miten toimia tukalassa sekopäisen sekavassa ihmissuhdekuviossa. Katson pystyväni siihen, koska tiedän (kokemuksestani myös sisältäpäin) miten uhmakkaan raivokkaasti sekava, sekopäinen ja kostonhimoinen itseään kroonisesti päihdyttävä ihminen toimii.

Hankalan asetelman myönteinen puoli: olemme molemmat yhtä lyhytpinnaisia, joten viestinnällinen välirikkokaan ei yleensä ole pitkäkestoinen. Tuskin on keritty puolin & toisin toivotella "hyvät loppuelämät vaan", ja muuta mukavaa - kun jo ihan luontevasti siirrytäänkin johonkin uuteen puheenaiheeseen tai ajatusvaihtoteemaan. Lopputulema: pysyvästi ratkaisematon.
***
Ai niin, se Ojanen ja viisaus. "Viisaus on tiedon ja omakohtaisen oivalluksen yhtymistä, mikä näkyy koko elämässä." Olen valmis myöntämään välittömästi, että Ojanen on 111 kertaa viisaampi kuin minä :)) MUTTA muistakaamme myös vanhan kansan pettämätön viisaus, josta osoituksena sananparsi: "Kokenu tiätää enämpi ko lukenu." MOLEMPI PAREMPI (toim. huom.)

Kirjoitettaessa soi perversioni: Laura Pausini