TÄMÄKÖ on teinikonfliktieni taustalla..?

"Ihmiset ovat kauhean tiukkoja nuorten kanssa. Nuorten sättiminen ja syyllistäminen paljastaa, että aikuisen suhde OMIIN kipeisiin nuoruusiän ongelmiin on selkiintymätön."

No niin! Siinähän sitä ollaan. Lukeminen kannattaa aina, ja joskus myös ravistaa. Olen kyllä samansuuntaisen toteamuksen kirjannut jo joskus johonkin yksinpuhelun luonteiseen kirjoitelemaan - kuin myös tunnustanut ääneen muutamille immeisille. Joo...mähän sanoin silloinkin, että tunnereaktioiden puolella liikun SAMALLA tasolla teinien kanssa, vaikka näennäisesti meillä on meneillään niiden kanssa jokin ikäpolvien kuilusta johtuva konfliktitilanne. "Vitun mummo mitä kyyläät siinä saatana" jne. jne. Tollaset repliikit ja reagoinnit kuuluu nuorten identitettin hakuun ja irtiottoihin aikuisista. Heille se on oikeata ja normaalia, vaikka se meitä muita saattaa niin hitosti raivostuttaa ja provosoida.

Hauskinta on kuitenkin ollut se, kun jonkun uhmasta tutisevan teinin (useemmin pojan kuin tylyilmeisen misun) saa HÄTKÄHTÄMÄÄN olemalla sille asiallisen ystävällinen, ja kiinnostunut sen jutuista. Tosin liian kiinnostunut ei saa olla, koska silloin tunkee reviirille, joka kuuluu yksin heille.. "Vittu toi mummo saatana tiesi monta räppäriä voi vitunvitunvittu". Toivotaan ettei ko. räppääjiltä mene hohto ja credibility!!
***
Mutta jotain sentään, mikä ei koske minua, siis lainaus samaisesta artikkelista, josta oli toi tekstini avauskin:

"Mehän olemme myös kateellisia nuorille. Jos nuori pystyy viikonloppuisin nukkumaan kolmeen asti iltapäivällä, keneltä se on pois?" No hei hou HALOO... kyllä mä tänäänkin (ja muutenkin arkenakin) nukuin YLIKIN kolmeen. Mullehan kyllä joku yrittää sitkeästi päivittäin kertoa KENELTÄ se on pois ja miksi se on NIIN väärin elämistä, koska ihmistä ei ole luotu yöeläimeksi jne. jne.... Enitenhän se (menetetty aika, kokemukset, virikkeet, tekemiset, tapaamiset) kyllä minulta itseltäni on pois, mutta poishan se olis joka tapauksessa toimintakyvystä, jos yrittäisin koomazombiena kovin toiminnalliseksi heittäytyä.
***
Asiaan liittyvä/liittymätön loppukommentti: Rakastan aikakauslehtiä, koska niiden taso on Suomessa käsittämättömän korkea. Ne ovat mikrokosmoksia kansien välissä, ja niihin on satsattu monen ihmisen tinkimätön työpanos. Joku kerta laitan tänne pienen syväluotaavan katsauksen lukunurkkani lehtipinkan ranking-tilanteesta. Ykkössijan haltijan voinen jo nyt paljastaa: Vanha kunnon KodinKuvalehti on päätoimittajan vaihdoksen jälkeenkin jatkanut kovaa/pehmeätä tasokasta monitahoista linjaansa. Ei kikkailua muutospaineissa, ei uudistumista itsetarkoituksena vain uudistumispaniikin vuoksi. Sopivasti perinnettä ja nykyaikaa sekä aihevalinnoissa että ulkoasussa. Mainoslauseensa näköinen julkaisu: "Koko elämä yksissä kansissa." Extramaininta ruokakuvista ja -jutuista, joiden lukeminen ei edes anti-kokkaajaa harmita, koska yhden ateriakerran voikin jättää väliin ja katsoa maukkaita otoksia.

Huomio!! Kukaan ei maksa kehuista mulle mitään, mutta huonoksi osoittautuneen lehden ostaisin vain YHDEN kerran. Nyt olen yllättäen (?) päätynyt jotenkin kummallisesti jopa NELJÄN eri lehden tilaajaksi. Laiskuuttani en varmaan jaksa siitäkään tilasta pyristellä eroon...