Onneksi pääsin ajoissa heidän kynsistään..

Suorastaan pöyristyttäviä tietoja kantautuu työllistämisen tai työllistämättömyyden karuilta kentiltä. Muuan tuttava kertoi taannoin torin laidalla, että käyttöön on tullut työmarkkinatuen kohdallakin maksimiaika, jonka jälkeen on viiden kk:n TYÖVELVOITE. Jaha. Mistähän pirusta pitkäaikaistyötön repäisee sen työpaikan? Käytännössä siis ilmaistyöhön eli työelämävalmennukseen tai pakkokurssitukseen tie vie.

Radio kertoi sitten tänään, että työllistysbyroissa on otettu käyttöön ranking-järjestelmä, jossa nimike R7 tarkoittaa raakkiporukkaa, joka "ei ole työ- ja elinkeinotoimiston käytössä olevin resurssein työllistettävissä" tms. yksiselitteistä. Uutispätkässä haastateltavana ollut raakiksi diagnosoitu keski-ikäinen nainen nieleskeli itkua kertoessaan saamastaan "palvelusta" eli kohtelusta. Ministeri Late vaikutti aidosti tuohtuneelta, muttei taida saada vallitsevia toiminta- ja kohtelukäytäntöjä kaikissa toimistoissa ihan heti käännettyä. On siinä zarkaa yhdelle miehelle, vaikka olisi kuinka pätevä miäs.

Hmm...tällä alueella ja tässä kapungissa oltiin kaukaa viisaita jo vuosia sitten, ketä siitä sit lieneekin kiittäminen. Ennakoitiin, että kasvava vaikeasti työllistettävien puoli- tai kokoraihnaisten ja haluttomien porukka alkaa tulla kaupungille kalliiksi, kun valtio lätkäisee tietyt osat työmarkkinatuesta kuntien maksettavaksi pitkien työttömyyksien osalta. Perustettiin työvoiman palvelukeskus, jonne ohjattiin/potkaistiin/siirrettiin hankalimmat tapaukset. Fyysisesti työkkärin alakerrasta yläkertaan. Jotkut hakeutuivat ihan itsekkin, kuten minäkin, koska sinne pääsi hissillä :) Me ovelimmat tajusimme nimittäin, ettei sinne kirjattua työnhakijaa hyppyytetä enää siellä sun täällä ja uhata karensseilla alinomaa, vaan aletaan tosissaan ratkoa ongelmia. Puljussahan oli jopa oma sos.työntekijä ja terveydenhoitaja käytössä. Ja kuten minunkin tapaukseni osoittaa, rahaakin käytössä ihan eri tavalla kuin perustyökkärin puolella. Sitähän poltettiin sikakalliiden konsulttien (psykiatrit, neuropsykologit jne.) tekemiin tutkimuksiin, ja sitten vielä erikoissairaalan tuhansien eurojen hintaiseen tutkimusjaksoon, jonka kautta saatiin minut vihdoin prosessoitua sinne minne selkeästi kuuluinkin eli pois työnhakijoiden joukoista.

Saattaisin vieläkin riuhtoa ja rimpuilla aktivointitoimenpiteiden kurimuksessa ja pelätä vavisten niukan perustulonkin menettämistä, jos työmarkkinatukikin evättäisiin. Hommahan OLISI suht selkeä ja simppeli, jos tämä raakkiporukka saisi työkyvyttömyyseläkkeen, mutta kun kaikki eivät saa. Joku hakee 7-8 kertaa, mutta aina vaan hylky pamahtaa. Töihin ei mitään asiaa enää ikinä, mutta jostain kiikastaa. Ja tässä tullaan tärkeään kohtaan. Vaikka se voi kuulostaa kitkerältä vitsiltäkin, niin yhä vaan ne "punaiset paperit" pitää olla pinkassa päällimmäisenä, jos haluaa nopeammin tulosta. Minuakinhan hieman kiukutti ne psykiatrin ja viimeksi yksityislääkärin korostuneen synkeät lausumat mielen puolen ongelmista fyysisen vaivan ja kivun ohella. MUTTA siinä oli juuri se pointti, että ilman niitä lausumia ei ehkä heltiäisi eläkettä. Kun papereista näkyy selvästi, että polvet on paskana ja hermostokin tohjona, ja mukana vielä tiesmitä pers.häiriötä ja sekamuotoista sitä sun tätä, niin on helpompi jossain kaukana jonkun lääkärin tuumata että "hyvä on, annetaan tolle sitten nihkeä eläke, kun ei muuta voida".