Pyörän ketjut ja hammaspaikat raksahtelevat

RAKS RAKS... vähän eri volyymillä vaan, mutta samaa sukua on ääniefekti. Kun aloin taas natskuttaa tiettyjä ihania tahmakkaita nameja, ei kauaa kulunut, kun ensimmäiset etuhammaspaikat eli isot muovikimpaleet lohkeilivat. Pahasti rösösäröinen "torahammas" on nyt riesanani. Olisin saanut sen korjautettua jo huomenna, MUTTAMUTTA.. Esipaniikki iski, kun ajattelin ILJETTÄVÄN varhaista ajankohtaa klo 11.20. Ei tilanne paljoa parantunut, koska sama ajankohta viikon kuluttua tarjolla, mutta onpahan viikko lisää aikaa skitsoilla. Huom! Hammaslääkäriin meno ei MUUTEN minua voisi pelottaa, koska vietän siellä voden mittaan enemmän aikaa kuin monet eläissään. Pieni poran jurskutus on vain unettavaa - mutta nää mun moneen kertaan joka kulmastaan paikatut hampaat alkaa olla kohta jo hyvällekin korjaajalle ylihaasteellisia, ja sitten ollaankin hankalampien ja hinnakkaampien ratkaisujen äärellä. Plääh.
***
RAKS RAKS sanoivat retrofillarin ketjut, kun yritin startata sillä liikenteeseen. Onneksi siinä vaiheessa tyssäsi meno, eikä kesken taipaleen sivukaduilla. Kun on kaksi vanhaa risahtelevaa fillaria, niin aina riittää haastetta. Oma mekaanikkohan mulla pitäis olla, jotta ite voisin keskittyä ihan vaan siihen ajamiseen, ja jättää kaiken korjaamisen ja säätämisen muille. Tai niinhän mä nytkin teen, koska en itse kykenis mitään korjaamaankaan.. Onneksi toi vastoinkäyminen osui tämmöiseen päivään, jolloin mieliala on suhteellisen rento ja puolivaloisa. Totaalisena surkupäivänä jokainen harminpalanen saattaa kirvoittaa kitkerät itkeskelyt, ja vyöryttää itsesääliset fiilikset äärimmilleen. Mutta vielä on hyvät/pahat mahdollisuudet siihen, että pimiällä paluureitillä matkani katkeaa PAUKAHTAEN. Pieni rutina & pauke ei vielä välttämättä ole katastrofaalista.