Perseen taivuttamisesta ja harmahtavasta seksistä

"ois kärsimysnäytelmä tai

Tai maanpäällinen helvetti,joka joutuu naimaans sua Suomen kaikkienaikojen suurinta nettipellettä" (osoitteesta seksipupu@hotmail.com) Kekseliäs uusi osoite vaihteluna sirpasaariselle ja anjapietilälle ja hanna.halukkaalle.
***
HALUAISIN uskoa, että vainoajani (yhden tai kollektiivisen) riesana on ollut PAINOvirhe, mutta pelkään pahoin, ettei oikeasti ole ollut varmuutta siitä miten pitäisi kirjoittaa, joten on ryhdytty arvuuttelemaan. Kuinkahan monen nuorehkon/nuoremman suomalaisen jatkuvana kroonisena lievän pelon aiheena onkaan se miten pitäisi kirjoittaa, kun ei ole tullut missään vaiheessa harjoiteltua. Eikä myöskään luettua juuri mitään AkuAnkan ohella, vaikka aivan verratonta luettavaahan sekin on..

Yritystähän (lievän vittuilun) tossa on, mutta onneton kirjoitusasu pilaa kaiken. Kärsimysnäytelmä on osattu kirjoittaa yhteen, mutta epävarmuus on iskenyt kaikkien aikojen kohdalla, ja huipentunut yritykseen taivutella pelle-sanaa. Vinkkinä: pellettä ei taivuteta samaan tapaan kuin persettä. (hersyvää naurua) Ei TÄTÄ meikäläisen persetä tosin kovin notkeasti sitäkään taivuteta muutoin kuin tietyissä notkistavissa ja kipua (muutamaksi orgastiseksi hetkeksi) poistavissa yhteyksissä.

Silloin ei olla seksin HARMAALLA alueella, josta tuossa juuri eräästä artikkelista lueskelin. Siis tilanteista, joissa ei kyse ole varsinaisesti pakottamisesta, mutta jonkinasteisesta vastentahtoisuudesta tai "emmä kehtaa enää suoraan kieltääkkään tai keskeyttää tätä tilannetta" -ilmiöstä. Nehän taitavat olla yllättävänkin yleisiä; siis sekä tutumpien että etenkin toisilleen täysin tuntemattomien ihmisten kesken. Onhan väärien tulkintojen ja oletusten riski melkoinen, jos ja kun kaksi täysin vierasta ihmistä vaikkapa jostain hetken mielijohteesta päätyvät seksuaalisiin painisessioihin. Mielikin saattaa muuttua (esim. humahtelevan humalatilan haihtuessa), tai sitten sitä vaan tajuaa ns. liian myöhään että ei OIKEASTI kuitenkaan halua sitä mitä on tapahtumassa. Oma lukunsa ovat "Kroppa haluaisi, mutta mieli ei" -tilanteet, tai joskus kaiketi toisinkinpäin.
***
Keskustelimme aihetta sivuavasta teemasta taannoin Nimettömän Misterin kanssakin. Siis siitä miten vakituisissa ja vakiintuneissa parisuhteissa haluamisten osuessa eri hehtaareille toistuvasti saatettaisiin tarvita tätä ns. kotirauhaseksiä ( = toinen suostuu, vaikkei niin hirveästi haluaisikaan) - tai sitten kiinnostuksen puutteen kroonistuessa toinen osapuoli joutuu miettimään itselleen parhaiten soveltuvaa tai vähiten huonoa ratkaisua tilanteeseen, kun ei halua elellä täysin seksitöntä elämää.
***
Itselläni on tietysti järjetön/järkyttävä määrä enemmänkin kuin HARMAITA kokemuksia elämäni tietyistä vaiheista sekä myös vuosikausia seksivapaita vaiheita tai erotiikkapaussiaikoja, tai miten niitä sitten haluaakin kutsua. Sensijaan loistelee poissaolollaan melko tarkkaan toi osasto "Ollaan nyt tässä parisuhteessa, joten pitäisköhän kompromissina tekeytyä halukkaammaksi kuin olenkaan tai pyrkiä kaikin tavoin miellyttämään ettei seksistä tulisi kiistakysymystä..."

Nykyisellään en jaksaisi sellaisesta kiistellä, koska epävarmassa ja vaivalloisessa elämäntilanteessani kosketuksen voima (se alkuperäisin kommunikaatio) edustaa jotain selkeätä ja kirkastavaa ja tervehdyttävää.

Kirjoitettaessa soi Nyrock Radio