Otsikon kysymykseen saan vastata: en tiedä. Ei ole aavistustakaan. Menen loppuviikosta kipupoliklinikalle. Jos siellä kysellään milloin on viimeksi ollut kivuton päivä, niin en pysty sitä muistamaan. Jokseenkin hyödytöntä edes pohtia koko asiaa. Oletan, että monet ihmiset pelkäävät kipua ja liikuntakyvyn menetystä valtavasti. Ainakin ne, joilla on valtavasti kaikenlaisia "Elämässä PITÄÄ olla sitä ja sitä" -vaatimuslistoja sekä itselleen että läheisilleen. Sellainenkin rimpuilu ihannenormien puristuksessa on jatkuvaa loputonta pursuittia. Aina jahdataan jotain, koska muuten... niin MITÄ? Mitä tapahtuu, jos joutuukin köyhäksi, raihnaiseksi, sivulliseksi, hitaasti raahustajaksi?? Siinä voi tapahtua montakin tosi pelottavaa asiaa. Ei voi kiitää enää tukka putkella sinne tänne ja näyttää tehokkaasti kiireiseltä. Joutuu näkemään ympäristönsä tarkemmin. Joutuu tyytymään pelkistettyyn ja kutistettuun elämänpiiriin. Ei voi huvittautua tai lohduttautua ostelemalla kaikkea mitä mieli tekee.
Joutuu armottomaan selviytymisrulettiin.
Näistä on joskus käyty keskusteluja, joissa tulee "hauskasti" esiin miten terveiden ja ei-köyhien näkökulmasta asiat menevät... "No sähän sitten käytät asionteihin taksia kun sulle ne matkat korvataan" STOP. Ei korvata, koska pystyn käyttämään bussia, vaikken kävelemään pysty sataa metriä. "No sähän sitten saat tietysti jotain kotiapua, kun jodut sisätiloissakin aina käyttämään keppiä toisessa kädessä." STOP. Ei mitään apua nykyisin saa, jollei pysty siitä yksityisille firmoille maksamaan. "No sossuhan varmaan maksaa sulle digiboksin ja telkkarin ja vastaavat." STOP. Ei todellakaan maksa. Kaikesta normiin kuuluvastakin saa lähestulkoon tapella, ja kaikki mikä voidaan evätä, se evätään. "No mutta sullehan tulee varmaan se leikkaus minkä jälkeen kivut häviävät." STOP. Ei tule. Ortopedi totesi, että leikata pitäisi, mutta hän ei silti aio sitä minun tapauksessani tehdä. Rahalla voisi ostaa toisen mielipiteen, mutta köyhän kohdalla reitti umpeutuu tuossa. "No mutta eihän KUKAAN voi tuolla tavalla elää!" Tjaa. Näin sitä vaan kuitenkin on elettävä.