Eräs läheiseni joskus sanoi, että yhdessä oleminen on tahtoasia. Tahdon asia. Hänen tuttunsa/ystävänsä oli eronnut. Mies ei tahtonut tarpeeksi.
Tänään kuulin, että tämän läheisen parisuhde on loppumassa. Suhteeseen kuuluu myös pieni lapsi. Suhteen mies oli ollut haluton selvittämään solmuja. Lopulta oli tullut selville, että toinen nainen ollut kuvioissa viime huhtikuusta.
Paha mieli tärkeän ihmisen puolesta. Tekisi mieli kirjoittaa enemmänkin, mutta parempi pitää suu nyt vielä kiinni.
Mä tahdon jäädä nukkumaan. Ei huvita lähteä yhtään mihinkään. Rupean karhuksi ja talviunille.
Eli päässä soi eräs laulu. Mikä johtunee siitä, että kuuntelin sen heti herättyäni. Se mikä asiassa on hämmentävintä on seuraava fakta: kyseessä on Irinan biisi. Ei nimittäin ole ollut mun suosikkilistalla oikein ikinä.
Kavereistani kaksi oli Suomenlinnassa 19. joulukuuta laulamassa kauneimpia joululauluja ja ko. tilaisuudessa oli jaettu Irinan singlejä :o Kaksi biisiä cd:llä ja Tropicana-logo lykätty laulajan kanssa kuvaan. Toivat mullekin ja kiva niin - nice songs both.
Olen myös hieman hämmentynyt näkemästäni unesta. En muista tapahtumia (joku järki sentään toiminut), mutta muistan kuka unessa esiintyi. Huihui...
Postimies tai -nainen ilahdutti lykkäämällä luukusta opintolainojen maksusuunnitelmat. Olenkin odotellut niitä yli puoli vuotta. Laina on yhteensä kolmena könttinä, koska ekana ja tokana vuonna piti ottaa oma lainansa, kunnes kolmantena vuonna systeemin uudistuttua alettiin lisätä samaan tiliin niitä. Mjoo. Lainaa siis on. Maksusuunnitelmassa summat ovat suht pieniä, mutta mun tämänhetkinen taloudellinen tilanne on sen verran kökkö, että tuokin jo tuntuu. Kyseisen suunnitelman mukaan saan maksettua lainat vuonna 2020. Että semmoista. Toivoa sopii, jotta saan oikean työnkin joskus. Pystyisi maksamaan enemmän kerralla. Noiden maksuerien lisäksi on tietysti puolivuosittain maksettava korot.
Raha raha raha raha raha. Mulla on tilillä (sillä johon on ainoa kortti) 5 euroa. Toisella on enemmän, mutta pitää pihdata niitä, että pääsee huomenna junalla töihin ja takaisin. Kaapissa on kuitenkin ruokaa, samoin kisulle on safkat. Eli nou hätä. Ja tulee se ansiosidonnainenkin tässä varmaan kohtapuoliin.
***
Katsoin tilille. Ei tullut tänään ainakaan.
Esitämme tänään kysymyksen: Onko pakko olla kohtelias, jos ei jaksa? Mä en nyt jaksaisi. Kaikki mitä näpeistä lähtee (lue: teksti) ja kaikki mitä suusta tulee ulos (lue: puhe) on ilkeämielistä, ellen harkitse ensin puolta tuntia. Huvittaisi tapella.
Meni kivasti. Siis niiden lasten osalta, jotka olivat paikalla ajallaan. Yksi ei ollut. Ja se siitä.
Tässä parina päivänä olen saanut itseni kiinni työhaaveiden keskeltä. Että voi vitsinpitsi kun saisikin vakkaripaikan jostain. Helsingissä se nyt tuskin on mahdollista. Tai ihan lähiseudulla siten, että saisi olla vaan siinä yhdessä talossa. Mulle kävisi ihan hyvin vaikka synnyinkaupunkini. Siellä nimittäin muuttavat laitoksen ihkauusiin tiloihin. Vaan eipä kumpikaan kollegoista ole jäämässä pois ja koska toinen on rehtori, hänen tilalleen en edes voisi mennä.
Pomppodomppodom.
Ja siis tietenkin olen ajatellut, kuinka kivaa olisi saada se yksi työ, vaikka onkin länsirannikolla. Koitan kumminkin kouluttaa itseäni pois sellaisista ajatuksista, ettei putoa sitten niin korkealta. Jos ei esimerkiksi pääse edes haastatteluun.
...mutta koskapa se harvoin hyödyttää, pidän suuni kiinni ja olen kiltisti.
Onneksi on kissemisse. Pikkumussu tunki syliin taas tuossa illalla, vaikka mulla oli läppärikin tässä. Suloinen pieni otus.
Ulkona sataa edelleen lunta. Aamuun mennessä keli nyt voi olla mikä vaan, mutta jos hieman pysyisi valkoisena.
Ulkona sataa lunta ja tuulee - ihanata! Ei tarvinut tarpoa kauppaan, kun reippaana ja helvetin kätevänä naisena itse puhdistin keittiössä pari niistä putkista. Jo toimii.
Ja pizza-aineetkin löytyi kaapeista. Tein normikokoisen pohjan ja päälle tomaattipyreetä (josta kissemissekin tykkää, weirdo...), ananasta, paprikaa, fetajuustoa ja emmentalraastetta. Tuli hy-vää. Yksi iso pala jäi huomiselle. Lisättäköön kuitenkin, että tonnikalaa tai jauhelihaa olisin mielelläni tunkenut mukaan. Niitä ei kuitenkaan ollut.
Tänään on loppiainen ja ilmeisesti joulukoristeet pitäisi laittaa pois. Mulla on vaan tuo valkoinen paperitähti ikkunassa. En kyllä vielä luovu siitä.
Joop. Jos alkaisi pelata korttia taas alasti.
En muista puoliakaan tapahtumista. Ahdistava olo vaan jäi. Olin unohtanut tehneeni jonkun asian jo, mistä seurasi stressiä kun luulin olevani myöhässä sen suhteen. Koulun käytävässä oli paljon väkeä ja sinne tuli yhtäkkiä parvi mehiläisiä. Tosin koulun siivooja oli nerokas - pesi yhden luokan lattian kukantuoksuisella aineella ja jätettiin ovi auki. Kumma kyllä mehiläiset menivät sinne pistämättä ketään xD Tämän jälkeen piti paeta, mutta en löytänyt ulos.
Pitäisi soittaa kotiväelle, että onko veli tulossa tänään. Eli onko parantunut... Oli eilen vielä vatsa arkana perjantain jäljiltä ja kuumeessa. Vähän huolestuttaa.
***
Soitto soitettu. Ei se veli tule vielä tänään, on kipeänä still. Harmittaa.
I meant to take care of him, not to take care of him!
*tää on vaan niin hyvä*
Vaikka riisimurosuklaissa ei ole kyllä mitään leipomista.
Tää päivä meni kuten arvelinkin. Olin älyttömän hyvällä tuulella herättyäni ja siivosin jopa. Kunnolla. Sitten tiskatessa keittiön tiskialtaan viemäri ilmoitti olevansa tukossa ja pahasti. Minkä jälkeen alkoi tympiä muutenkin. Ja tässä sitä nyt ollaan. Vituttaa.
Onneksi tulee kohta hyvä leffa. Paska sää ulkona.
