a) Mun sukulaisella on syöpä, todettu muutama viikko sitten ja leikattu pari viikkoa sitten.
b) Sen lähimmät omaiset ei tiedä tosta, mun vanhemmat tietää ja nyt sitten minä.
c) Ahistaa.
***
d) Eräs tuttava (jota pidän kyllä omalta puoleltani kaverinakin) lopetti kommunikoinnin joitain viikkoja sitten.
e) Ko. hlö ilmaantui kommunikaation ulottuviin oikeastaan eilen, oli kuulemma ollut hospitaalireissussa.
f) Uutiset hänen osaltaan: kihloissa ja kasvain leikattu päästä.
g) Ahistaa.
***
Nyt pitäs taas tuntea itsensä ja omat ongelmat pieneksi/-iksi. Ahistaa siksi, että tuo eka uutinen täytys pitää vaan omana tietona, eikä siitä voi puhua kenenkään kanssa. Toinen uutinen (tai uutiset) oli ihan yllätykset ja huolestuttaa kaverin puolesta. (Toisaalta taas pikkusieluinen minäni on loukkaantunut, kun yhteyskatkon syy kerrottiin vasta nyt... Blaablaa. Häpeän kyllä.) Ja oon kyllä iloinen sormusteluista, vakavat tapahtumat saattaa ihmisiä useinkin yhteen.
Kolmas iso juttu tänään on se, että mun korvat on alkaneet reagoida töissä ääniin. Ja koska koko työ on pelkkää ääntä, alkaa a-his-taa. Pakko ruveta pitämään tulppia koko ajan hommissa, mutta kun se on niin vammasen kuulosta sitten soittaa. Oma hengitys kuuluu älyttömän kovaa jne. Mielummin sitä kyllä kuitenki korvistaan pitää huolen.
Eikö ihmiset vaan vois olla terveitä?
***
Ja näistä ei voi fb:ssa keskustella, kun siellä on sukua. Ja kavereita, joiden ei tarvitse kaikkea tietää.
***
Mitä epätreffikaveriin tulee, niin ihan sama vissiin onko se kiinnostunu vai ei, millään tasolla. Sillä on sutinaa ihan ilman mun olemassaoloakin (no siis hei, olis mullakin varmasti, jos niinku... olis...) - kävi ilmi taannoisessa keskustelussa, että aika hiljattainkin. Weeeeelllll. Hyvä hänelle, ettei tarvi selibaatissa olla sentään.
