Puhelimeni

Huoneistossani on kolme kännykkää tällä hetkellä, joista kaksi käytössä. Eli ladattuna ja sim-kortti sisällään. Yksi on kaapissa.

Odottelin töiden jälkeen puhelua. Sitten sellainen tulikin, tosin ei odottamani. Ehdin tämän juttutuokion aikana kävellä kotiin kaupasta, yhdessä kädessä telefooni ja toisessa 8 kiloa kissanhiekkaa. Pari kertaa vaihdoin puolia.

Sitä odottamaani puhelua ei ole tullut. Eikä vissiin tulekaan. No joo... Unohtaminen on inhimillistä kai.

Nälkä olisi ehkä hiukan, mutta ei häiritsevästi. Kävin aamuyöstä juomassa ison lasin Frissiä ja lirautin sekaan mehutiivistettä. Varsinaisen heräämisen ja sängystä nousun suoritettuani en ole syönyt tai juonut. Paitsi töissä lasin vettä. Ajattelin kohta imuroida ja ravistaa matot. Lakanatkin pitää vaihtaa. Sen jälkeen sitten syön.

Viime yönä näkyi Hienoja revontulia. Pitkästä aikaa. Eikä ollut kuin 7 astetta pakkasta. Katselin niitä makuuhuoneen ikkunasta. Lähinnä vihreää näkyi, mutta kovasti ne elivät. Aiemmin on ollut vaan hyvin hidasta liikettä.

Sanoinkin sitten eräälle, että mielestäni ihminen muuttuu jollain lailla, kun näkee tuollaista. Ei tajunnut mun ajatusta, enkä jaksanut käydä selittelemään.

Nyt siivoamaan.